Pallontallaajat.net
Valikko

Minipostaus Hong Kongista

Hong Kong. Yli 7 miljoonan ihmisen Kiinan erityishallintoalue. Lentokentällä ollaan vierailtu monta kertaa, mutta tällä kertaa päätettiin jalkautua kaupungille asti. Olipa mukava, kun oli Manilassa vielä jotain mitä odottaa ennen kotiinlähtöä. Meillä oli Hong Kongiin varattu yksi päivä ja yksi yö aikaa. Eli käytännössä 24h. Oltiin myös etukäteen päätetty, että halutaan käydä Macaossa, mikä on myös erillinen Kiinan erityishallintoalue, mikä tunnetaan sen casinoista ja jonka vuoksi me (Mikko) sinne myös haluttiin lähteä. Manilassa selailtiin agoda.com:sta budjettihostellia Hong Kongista, koska meillä oli aikaa käytännössä vain 4 tuntia käydä nukkumassa huoneella ennen kentälle lähtöä. Huomattiin siinä selaillessa, että kaikki budjettivaihtoehdot sijaitsivat Kowloonissa, Tsim Tsa Tsuin alueella. Ajateltiin sen siis olevan tyypillinen suuren kaupungin reppureissaaja-aluetta, siihen enempää sitten tutustumatta. Guesthouseja oli ihan älyttömästi ja varattiin hyvät arvostelut saanut Toms Guesthouse Tsim Tsa Tsuin alueelta. 17e/yö kahdelta. Lento aamulla Manilasta Hong Kongiin, about 2 tuntia ja perillä kentällä ostettiin metroliput kaupunkiin. Matkaa kentältä ”mestoille” on kuitenkin noin 40 kilometriä ja lipun hinta noin 10 euroa/hlö. Metro keskustaan oli tosi kätevä ja helppo. Sieltä vielä ilmainen lentokenttäbussi hotellille. Meidän ”hotellin” eteen se ei yllättäen pysähtynyt, mutta siihen lähistölle kuitenkin näppärästi päästiin. Paikalle päästyämme selvisi, että suurin osa guesthouseista sijaitsivat Chung King Mansion rakennuksessa, mikä on 16-kerroksinen kerrostalokompleksi, ja koostuu ainakin neljästä eri rapusta. Sisälle astuttua ei oikein tiedä mihin olisi tullut, niskassa oli heti vajaa kymmenen kaupustelijaa kauppaamassa pukuja, feikkiasusteita, majapaikkaa jne. Pitkät pimeät käytävät oli täynnä eri etnisten ryhmien ”liiketiloja”, eli pienia kauppoja, ravintoloita jne. Löydettiin tiemme hissille ja ja meiltä tultiin kyselemään kenen guesthouseen olimme menossa ja mies osoitti tietä C-rappuun, 16 krs. Hisseissä näytti olevan kamerat ja hissiä odotellessa saattoi katsella minkälaista jengiä hississä kulki. Löysimme tiemme Tompan guesthouseen, ja vähän jännitti minkälainen luukku siellä on luvassa, kun koko kerrostalokompleksi vaikutti aika hurjalta. Yllätykseksi siellä oli ihan asiallinen vastaanotto ja saatiin upgreidattu huonekin ilman pyyntöä. Huone oli melko kompakti, ehkä noin 3-4 neliön luukku, mutta siisti ja puhdas! Aivan sopiva muutaman tunnin nukkumistarkoitukseen. Luin jostain, että chungking mansionsin kerrostalokomplekseissa nukkuu öisin jopa 5000 ihmistä, joten ei tarvi ihmetellä, että huoneet ovat näin pieniä, koska tilaa tarvitaan.

Käytiin lounaalla Din Tai Fung- ravintolassa, mikä on useana vuotena saanut michelin tähtiä. Syötiin dumplingeja, kevätkääryleitä, härkää ja nuudelikeittoa, ja ruoka oli uskomattoman hyvää! Hintaa tälle annokselle tuli ainoastaan 15e/hlö. Lounaan jälkeen lähdettiin pikareissulle Macaon kasinokaupunkiin, mitä kutsutaankin Kiinan Las Vegasiksi. Tällä hetkellä sen casinot tahkovat neljä kertaa enemmän rahaa kuin Vegasissa! Laivamatka Hong Kongista tänne maksaa noin 20e suunta ja matka kestää noin tunnin vaikka matkaa onkin 60 kilometriä! Olipa muuten aika hurjat kyydit laivassa, ei ole ennen tullut tuollaisessa 95km/h vauhtia ajavassa paatissa oltua. Paluumatkalla aallot olivat niin korkeat, että laiva kirjaimellisesti hyppi ilmassa. Macaossa oli tällä hetkellä erittäin hiljaista ja kadut huusivat tyhjyyttään. Casinolla oli kuitenkin melko paljon väkeä. Tammikuu on Macaon ja Hong Kongin kylmin kuukausi, ja lämpötila meidän matkan aikana siellä oli noin 17-20 astetta. Macaon reissun jälkeen ei jaksettu enään lähteä nähtävyyksiä Hong Kongissa katselemaan vaan aloimme painelemaan hostellille päin. Filippiinien reissulta jäi vähän päälle tuo säästäminen ja budjetin laskeminen jotenka ajattelimme säästää ja hypätä bussiin. Kysyttiin vähän paikallisilta neuvoa ja löydettiin bussi mikä ajaisi meidän lähistölle. Kiinalaiset muuten vaikuttavat puhuvan melkoisen huonosti englantia. Suurin osa keneltä kysyttiin apua ei puhunut englantia ollenkaan. Noniin päästiin bussiin ja kuski pyysi 9,16 dollaria per henkilö. Tarjosin kuskille 50 dollaria ja kuski sanoi että elä anna rahaa minulle vaan pistä se tuohon laatikkoon. Ok dollarit laatikkoon ja jäin odottelemaan vaihtorahaa, eikä mitään tapahtunut. Pyysin kuskilta vaihtorahaa ja kuski ilmoitti, että ei sillä oo vaihtorahaa, eikä mun 50 dollarista voi ottaa laatikosta takaisin. Bussi tuli siis melko kalliiksi. Täytyy siis hommata tasaraha bussiin jos sillä aikoo Hong Kongissa matkustaa. Älytön systeemi. Matkaa piti jatkaa bussipysäkin jälkeen vielä 5 kilsaa taksilla, että se siitä pennin pyöritttämisestä. 😀 Taksikuskin viisauksiin kotimatkalla kuului ”Trump on terroristi”  ja ”Be careful” varmaan kymmenen kertaa kun hypättiin taksista ulos. Viisi intialaista naamaa tuijotti jo taksin ikkunassa kun oltiin hyppäämässä taksista ulos ja he koittivat kaupata meille huumeita. Chungking mansions oli yöllä vielä hurjempi paikka kuin päivällä, mutta voisin yöpyä siellä vastaavassa tilanteessa, kun aikaa ei majapaikassa tule vietettyä. Hong Kongia palaamme varmasti vielä tulevaisuudessa kiertelemään tarkemmin, kun siellä tulee niin usein välilasku tehtyä. Tässä muutama kuva vielä loppuun. Akku oli niin sipissä että kovin montaa kuvaa ei saatu räpsittyä, mutta tässä pari:

Tom’s Guesthouse


Chinese medicine

Macao

Macao

11h lentomatka Hong Kongista Tukholmaan, mutta eipä haitannut, sillä tilaa oli

Samar, Filippiinit

Heippa! Tässä tulee luvattua jatkoa edelliseen postaukseen! Eli siis Gubatin jälkeen mehän päätimme lähteä Samarilla sijaitseville Biri saarille, koska se oli lähellä ja paikalliset suosittelivat sitä meille. Kaakkois-Luzon on kyllä yllättänyt turismin määrän vähyydellään. Ollaan tähän asti törmätty ihan vain muutamaan länsimaalaiseen. Kaikissa paikoissa missä ollaan käyty, ollaan saatu olla ihan keskenään, kuten viime viikolla Legaspin tippukiviluolassa, tai Gubatin uskomattomalla vesiputouksella. En osaa sanoa onko täällä aina näin rauhallista, vai onko joulukuun taifuunilla osuutta asiaan. Tällä alueella ei myöskään selvästikään rakenneta niin paljon ravintoloita tai hostelleja, koska taifuuni iskee tänne ainakin 10 kertaa vuodessa melko pahasti. Lola Sayonilla olimme kuulemma kolmannet suomalaiset, jotka olivat käyneet siellä. Totta vai tarua, en tiedä..

Biri Islands- koostuu useasta eri saaresta. Matkustimme Gubatista ensin Matnogiin (~50km), josta kahden euron hintaan pääsi isolla laivalla ensin Samarin Alleniin ja sieltä lyhyellä paattimatkalla Biri-saarille. Birin saarista taisi lukea Lonely Planet- kirjassa yksi kappale ja netistä ei löytynyt oikeastaan mitään tietoa, joten meillä ei taaskaan ollut mitään mitä odottaa saarelta. Saavuimme Birin ns. pääsaaren rantaan, mistä moottoripyörätaksilla reilu euron hintaan pyyhälsimme ensimmäiseen majapaikkaan, Biri dive resort muistaakseni nimeltään. Olimme ainoat asukkaat hotellissa, ja hotelli vaikutti vähän parhaat päivänsä nähneeltä, eikä henkilökunta vaikuttanut koskaan olevan paikalla. No tänne jäätiin yhdeksi yöksi ja lähdimme tutkimaan paikkoja. Ensimmäisenä meille kerrottiin, että meidän pitää mennä lähistöllä sijaitsevaan tourist officeen ja ilmottautua saarella olevaksi. Toimistossa meille alettiin heti tyrkyttämään reissua saaren päässä oleville rock formationeille (en tiedä mikä se on suomeksi), mikä olikin muuten ainut asia mitä netistä löysimme Biri-saarista. Kuulimme sen olevan suojeltu kohde, ja että sinne ei saa mennä ilman opasta, eikä maksua. Kerrottiin, että aiomme käydä siellä, mutta tänään ei ole tarkoitus käydä siellä. Virkailijat toimistossa olivat hieman hyökkääviä, ja uhkasivat meitä jossain vaiheessa poliiseillakin, kun luulivat jostain syystä, että lähtisimme salaa sinne omin päin. 😀 Koko saareltahan löytyi sitten siis ainoastaan kaksi ”ravintolaa”, joista toinen oli illalla suljettu, ja toisesta paikasta sai ainoastaan paistettua kanaa, riisiä, munia tai ”hampurilaisia”.

Seuraavana päivänä käytiin oppaan kanssa kiertämässä kivimuodostelmat, jotka ovat ilmeisesti miljoonia vuosia vanhoja, ja nousevat tyynenmeren reunalta kymmenien metrien korkeuteen. Muodostelmien välissä oli kristallinturkooseja, merilaguuneja. Täällä taas oli melkoisen hyvät kuvausmahdollisuudet, koska ainoastaan viimeisellä etapilla törmäsimme yhteen turistiporukkaan, jonka seassa oli yksi länsimaalainen. Kivien huipulla tyynenmeren laidalla, tuntui vähän niin kuin olisi ollut ”maailman reunalla”. Paikka hurmasi karuudellaan. Muodostelmat ovat luonnonsuojelualuetta ja maasto melko haasteellista, joten sinne ei ilman opasta ole mahdollista lähteä. Opas maksoi kyytien kanssa n. 4e/hlö, ei kallis siis, mutta liikkumisen opastamisen lisäksi opas ei tuonut mielestäni hirveästi lisäarvoa reissulle, koska hän ei osannut esimerkiksi kertoa miten ja milloin kivimuodostelmat ovat syntyneet :D. Vaihdoimme seuraavaksi yöksi paikkaa naapurissa olevaan Villa Amoriin miellyttävämmän miljöön vuoksi ja myöskin sen takia, että paikasta sai myös paikallisen perheen tekemää kotiruokaa, mistä sai ehkä tähän asti reissun parasta ruokaa! Villan pihasta myös voi lähteä merelle kokeilemaan paddle lautailua ja lautoja saa villasta ilmaiseksi lainaan. Viihdyttiin täällä pari yötä, saarella ei mahdottomasti tekemistä ollut, kun minkään kulkupelin vuokraus ei ollut mahdollista, että olisi päässyt saarta tutkimaan, ja saarella ei muuten ollut biitsiä, mikä tuli hieman yllätyksenä saarelle, kun mentiin.

Parin yön jälkeen matkasimme takaisin Samarin Alleniin ja vieressä olevalta Victorian satamasta puolen tunnin paatilla San Antonio- nimiselle saarelle. Kaikki muuten tuntuvat kauppaavan täällä ”special trip”- hintaisia reissuja, joka tarkoittaa sitä, että vene on ainoastaan meidän käyttöön, mutta ei välttämättä käytännössä tarkoita sitä. Paikallista paattia kysyttäessä, jotkut esittävät tyhmää niin kuin ei koskaan olisivatkaan kuulleet sellaista sanaakaan. Paikallinen paatti on tottakai halvempi. San Antonio vaikutti heti veneen rantaan saapuessa kauniilta, melko pienehköltä saarelta, missä oli pitkiä rantoja, ja turkoosia kristallinkirkasta vettä. ”Turistitoimistossa” taas käytiin puumerkit kirjoittamassa vihkoon, ja huomattiin samalla, että koko saarella on meidän lisäksi kaksi turistia. Käytiin katsomassa saaren kaikki majapaikkavaihtoehdot (4) ja päädyttiin Haven of Fun nimiseen yöpaikkaan. Ison bambumökin hinta 7,5e per hlö yöltä, ihan rannassa. Saarelta löytyy myös yksi sukellusresortti, mutta se näytti olevan meidän paikalla ollessa kiinni. Jonkun verran oli vielä korjaustöitä taifuunin jälkeen osassa paikkaa kesken. Saari on kiva paikka rentoutumiseen, uimiseen sekä vaikka saarihyppelyyn niin kuin me teimme. Häslättiin yhden päivän saarihyppelyressu lähistöllä (2h paattimatka) oleville ”seven islands”- saarille. Oma paatti, oma kuski, ei muita turisteja, hintaa 15e/hlö. Saimme valita itse missä haluamme käydä, ja kauanko haluamme saarilla olla. Ympäristö oli täynnä upeita autioita saaria, ja yhdellä saarella näytti olevan myös hieno resortti, mutta sinne saarelle ei päässyt ilman varausta. Lisäksi joillakin saarilla oli paikallista asumusta. San Antoniossa ei ole automaatteja, joten kannattaa ottaa rahaa tarpeeksi mukaan, mikäli tänne saarelle päätyy. Lähin ja ainoa Pohjois-Samarin automaatti on Catarmanissa. Sinne siis suuntasimmekin seuraavaksi, koska rahat loppuivat kesken. Tultiin tiistaina tähän Catarmanin lähistöllä olevalle bobon beachille, koska sunnuntaina lennetään Catarmanin pikkukentältä pois Samarilta. Lento kestää ainoastaan tunnin. Täälläkin usea majapaikka on suljettu ja avoinna olevia majapaikkoja on tällä hetkellä 3. Bobon beachilla on hyvää surffausta ja aaltoja löytyy niin alotteilijoille, kuin vähän kokeneemmillekkin surffareille. Lähempänä Catarmania on White Beach, jota käytiin skootterilla eilen katsomassa, on ehkä kivempi rannalla lötköttelyyn ja on myös loistava paikka surffaamiseen ja uimiseen. Huomenna tosiaan lähetään Manilaan yöksi ja maanantaina sitten matka jatkuu Hong Kongiin yhden yön reissulle. Katsotaan jos Hong Kongista vielä lyhyen postauksen kirjoittelisi. Näkemisiin!

Biri Island

Biri Island

Villa Amor, Biri

Rock Formations, Biri

Merilaguuni

San Antonio

San Antonio

Pink Beach in seven islands

Pink Beach

In Seven Islands

Bobon beach B&C resort

Tässä näkyy vähän meidän reittiä tällä reissulla

 

Vähemmän tunnettu Kaakkois-Filippiinit; Bicol

Heipä hei! Tässä on kaksi ja puoli viikkoa reissussa nyt vierähtänyt ilman että blogia ollaan päästy kirjoittamaan. Syy tähän se, että netti on ollut onnettoman huono paikoissa missä ollaan oltu. Ostettiin rajaton netti kuukaudeksi, että päästäisiin tarvittaessa nettiin ja että Mikko pääsisi tekemään koulujuttuja, mutta päädyttiin vahingossa ostamaan sellaisen operaattorin netti mikä nyt ei sitten ole toiminut juuri ollenkaan.  Wifiä ei myöskään ole ollut tarjolla meidän majapaikoissa.

Saavuimme siis pari viikkoa sitten SASin lennoilla Hong Kongin kautta Filippiineille pääkaupunkiin Manilaan. SAS lentoyhtiönä oli ihan OK, mutta ei vedä vertoja meidän mielestä esim Cathay Pacificille. Manilassa meitä odotti pari kaveria wanderers guesthousessa, joiden kanssa olimme jo aiemmin sopineet, että teemme tärskyt siellä. Olimme suunnitelleet reissua sen verran, että lähtisimme tutkimaan Kaakkois-Filippiinejä ja tarkoitus oli alun perin lähteä Calaguas-saarille reissun alkuun. Saatiin sitten yöllä yhden aikaan kuningasidea, että mitä jos vaihdetaankin vähän reissusuunnitelmaa ja lennetään tunnin lentomatka Legaspiin ja skipataan Calaguas-saaret, koska sinne olisi ollut tolkuttoman pitkä bussimatka, ja olisi menetetty sen takia päivä reissusta bussissa istuen. No ostettiin sitten lennot neljän tunnin päähän, matkustustahan ei ollut kuin vasta se 24h suunnilleen takana. Manilan Wanderers guesthouse on rento budejttihostelli hyvällä hintalaatu-suhteella, missä on myös mukava ”open rooftop”- baari missä voi nautiskella ruokia ja juomia. Huoneita löytyy dormeista ”sviitteihin”, mutta ei välttämättä kannata odottaa ihan sviittitasoista yöpymistä nimestä huolimatta 😀 17 eurolla saa siistin, ilmastoidun huoneen jaetulla kylppärillä. Huoneelle ei tällä kertaa tullut käyttöä suunnitelman muutoksen takia 😀

Aikamoisen sähläyksen jälkeen päästiin nousemaan koneeseen Manilan kentältä Legaspia kohti. Aamulla perille päästyä taidettiin nukkua lähes koko seuraava päivä ja seuraavana päivänä lähdettiin katselemaan ympäristöä. Vuokrattiin Legaspista pärrät, ilmeisesti siellä on vain yksi paikka mistä niitä saa vuokrattua, kun ei tahtonut aluksi koko kylästä skoottereita löytyä. Maisemat Legaspissa on dramaattisen upeat. Tulivuori Mayon, mikä on valittu maailman kauneimmaksi tulivuoreksi sen täydellisen muodon takia, vilkkuu silmään joka horisontissa. Se nousee lähes kahden ja puolen kilometrin korkeuteen, ja on yksi maailman vaarallisimmista tulivuorista. Se on purkautunut 1900 luvun jälkeen räjähdysmäisesti 15 kertaa. Kraaterista tupruaa jatkuvaa savua/höyryä. Trekkaamaan olisi mahdollista lähteä vuorelle, mutta meidän matkan aikana tulivuoren status oli ”restless” ja viime purkauksesta oli jo sen verran aikaa, että ei haluttu ottaa riskiä lähteä trekkaamaan. Ajeltiin skooterilla ihaillen maisemia ja löydettiin sattumalta uskomaton tippukivi luola jota käytettiin toisen maailmansodan aikaan piiloutumiseen. Luola oli melkoisen iso ja paikallinen opas tuli näyttämään meille sieltä paikkoja ja kertoi myös yksityiskohtia sieltä. Kaakkois-Filippiineillä ei ole paljon (juuri ollenkaan) tullut länsimaalaisia turisteja vastaan ja ollaan taas oltu melkoinen ihmetyksen kohde täällä. Ihmiset täällä ottavat turistit hyvin vastaan ja kaikki ovat ystävällisiä, kiinnostuneita ja puhuvat melko hyvin englantia. Kaakkois-Filippiineillä on muuten selvästi muita Filippiinien osia parempaa ruokaa, mikä oli positiivinen yllätys edellisen Filippiinien reissun jälkeen. Legaspissa jos käy kannattaa testata paikallista erikoisuutta chili-jäätelöä, mikä oli erikoisen hyvää.

Legaspin jälkeen jatkoimme matkaa manteretta alaspäin kohti Gubatia, Lola Sayon surf campia, mihin olimme netissä aiemmin törmänneet. Emme olleet tehnyt varausta etukäteen, vaan lähdimme katsomaan mitä on vastassa. Matkaa oli pari tuntia bussilla ja puoli tuntia jeepillä, ja hintaa matkalle kertyi yhteensä 2 euroa. Saavuttiin mestoille ja paikka oli yllätyksellisesti täynnä. Paikassa yöpyi paikallinen iso opiskelijaporukka viikonlopun yli. Saatiin homma selvitettyä ja yövyttiin samassa pihamaassa paikallisten työmiesten bungalowissa ensimmäiset pari yötä, jonka jälkeen päästiin siirtymään ranta bungalowiin. Bungalowin hinta per yö 4e/hlö. Ihmiset täällä oli huippuja ja muutenkin koko paikassa vallitsi aika rento meininki. Eräänäkin päivänä kävimme yhden paikallisen miehen kanssa ostamassa marketeilta kasviksia ja kanaa, joista illalla kokkasimme itse heidän keittiössään vartaita ja grillasimme ne illalla piha-alueella. Tekipä siellä eräs paikallinen tatuointejakin bungalowin alakerrassa. Ihan lähistöllä ei yhtä kauppaa lukuunottamatta ei muita palveluja löytynyt. Riksalla pääsi isolle kylälle ostoksille parin euron hintaan. Ranta täällä ei ole kovin hyvä uimiseen, sillä rantaan tulee aaltoja kokoajan. Pojat kävikin surfaamassa täällä muutaman kerran. Tänne iski 4-luokan taifuuni kuukausi sitten, mikä on näkynyt rannoilla ainakin roskan ja risujen määränä.

Käytiin myös yhtenä päivänä katsomassa paikallisten isäntien ajanviettoa, eli vedonlyöntiä kukkotappeluareenassa. Filippiineillä kukkotappelut ovat suosittuja ja myöskin laillisia. Vedonlyöntisummat alkavat viidestä eurosta ylöspäin, ja jos veikkaa oikein, saa tuplahinnan rahalleen. Eihän tuo aivan eettistä hommaa ole, mutta menehtyneet kukot kuitenkin menevät perheiden ruuaksi kisailun jälkeen. Samana tai olisiko ollut seuraavana päivänä käytiin myös lähistöllä olevalla upealla vesiputouksella, jonka alaosassa pysty myös uimaan. Lähistöllä olisi ollut paljon muutakin nähtävää, mutta kuusi päivää jo vierähti täällä nopeasti ja oli aika jatkaa seuraaviin maisemiin. Niistä seuraavassa kirjoituksessa lisää!

Tässä hieman ajankohtaisia hintoja, sikäli ne aina kiinnostaa:

Kanacurry ja riisi annos ”ravintolassa” n. 4e

1 litran vesipullo kaupassa n. 0,4 e

Kilo hedelmiä kaupasta 2 e

San Miguel 0,33l n. 0,4 e

2 kilon tonnikala marketilta n. 1,5e

Aamupala n. 1e

Taksin hinta aloitusmaksu 0,8e ja sen jälkeen 0,15 e/km

Maan sisäiset lennot 30-100e riippuu milloin ostaa

Paikallinen sim-kortti 1e, rajaton netti kuukaudeksi 202, tai esim 350MB 3 päiväksi 1e

Tässä muutama kuva loppuun. Ensi kertaan!

Upea Mt. Mayon!

Bicolilaista ruokaa

Lola Sayon Surf Camp, Gubatissa

Meidän parin yön paikallisten työmiesten mökki

Meidän tekemiä grillivartaita

Paikallinen grillikioski

Vesiputous Gubatissa

Kuala Lumpur (Malaysia)

Täällä ollaan, Kuala Lumpurissa, Malesian pääkaupungissa. Tartuttiin tilaisuuteen lähteä formuloita katsomaan, koska harvoimpa ne sattuu yhtä aikaa olemaan lähistöllä kun reissussa on. Malesian GP:n saa lisäksi todella edullisesti lippuja niin olihan se lähdettävä. Liput sai ostettua netistä, hintaan sisältyy kisat perjantaista sunnuntaihin ja sunnuntain after partyt, jossa tänä vuonna esiintyy Usher. Ollaan nyt viisi yötä Kuala Lumpurissa, jonka jälkeen lähdetään takaisin Jakartaan, mistä sitten kotimatka alkaa… Varattiin viideksi yöksi majoitus One stop residence&office:sta 10e/hlö/yö. Oltiin hieman epäileviä majoituksen suhteen koska se vaikutti liian hienolta ollakseen niin halpa, hotelli kyllä sijaitsiee vähän huonomaineisella alueella, joten alhainen hinta johtunee siitä. No se ei onneksi näkynyt mitenkään, sijainti oli oikeastaan aika loistava, 10 minuutin matka keskustaan ja metroasemalle. Ja hotelli? Boom! Jäätävän kokoinen huoneisto, keittiö, olohuone, makuuhuone, kylpyhuone (vedettävä wc-pönttö,ah mitä luksusta), lisäksi samassa kerroksessa oli ulkouima-allas ja kuntosali. Niin ja se ilmastointi. Meillähän ei Indonesiassa ollut aina edes tuuletinta, saatika ilmastointia yöllä. Mutta KL:ssä ilmastointi on aika ehdoton, koska kuka nukkuu kerrostalossa 30 asteen helteessä ja ilmankosteuskin lähentelee 100 prosenttia.

Perjantain asialistalla meillä oli etsiä jostain valkoinen lakana ja sininen permanenttitussi, koska haluttiin tehdä Suomen lippu kisoihin. Makassarissa se oli ihan mahdoton tehtävä, koska paikalliset eivät ymmärtäneet englantia, yritimme selvittää asiaa indonesiaksi google translatorin avulla, mutta se ei selventänyt asiaa yhtään. Meille tarjottiin jotain teekeksejä kun pyydettiin valkoista lakanaa…

Hotellin lähistöltä löytyi Ikea, sieltähän me löydettiin kaikki tarpeellinen, Suomen lipulle tuli hintaa kymmenisen euroa. Piti myös käydä syömässä lihapullat, koska oltiin syöty neljä viikkoa kalaa ja riisiä kaksi kertaa päivässä 😀 Lisäksi perjantaina käytiin klubeilemassa Zoukissa, mikä on ränkätty maailman 26 hienoimmaksi klubiksi. Syy oikeastaan miksi sinne lähdettiin oli se, että siellä esiintyi r3hab niin käytiin sitä kuuntelemassa ja se sijaitsi niin lähellä meidän hotellia.

Ostettiin kahdelle päivälle metropassit kisoihin. Niillä kisoihin siirtyminen ja sieltä pois on erittäin helppoa ja sujuvaa. Kahdelta päivältä edestakainen siirtyminen Sepangiin ja takaisin 40e/hlö. Huomattavasti halvempi vaihtoehto kuin taksi ja nopeampi. Taksilla liikkuminen on melko edullista, varsinkin lyhyillä matkoilla käytettiin taksia paljon. Esim meidän hotellilta Bukit Bintangin alueelle, vartin matka, maksoi 2,5 euroa. Tullessa Malesiaan häslättiin taksi 80 ringeten hintaan kentältä keskustaan, eli noin 17 eurolla 60 kilsan matka. Punaisen väriset taksit ovat halvimpia. Aikaisempina vuosina turisteja on ukotettu tosi pahasti takseissa. Kuskit ei ole suostunut ajamaan mittari päällä, vaan ovat pyytäneet etukäteen moninkertaista summaa kyydistä. Tähän asiaan on kuitenkin puututtu, ja kuskit saavat kovia rangaistuksia nykyään siitä, jos koittavat huijata tällä tavalla turisteja. Meitäkin yritettiin varsinkin yöaikaan huijata, mutta melko helposti löytyy kuski, joka ajelee mittari päällä.

Kisat oli todella mahtava ja unohtumaton kokemus! Mahtava tunnelma. Sääkään ei olisi voinut olla parempi. Kuala Lumpurissa yleensä satelee tosi paljon niin oltiin varauduttu kahdella isolla sateenvarjolla ja sadetakeilla, mutta niitä ei tarvittu muuta kuin suojautumaan välillä auringonpaahteelta. Järjestelyt olivat pääosin hyvät ja radan ulkopuolinen alue oli siisti, kaikennäköistä F1 härpäkettä myynnissä kovaan hintaan ja ruokakojuja joka puolella. Se mikä oli erikoista niin juotavaa ei tuntunut saavan mistään. Vesi oli kortilla ja olut oli vielä enemmän kortilla. Sunnuntain kisapäivänä olut loppui jo klo 16 jokapaikasta, kisaa oli kestänyt siis tunnin… 😀 Kierrettiin janoisena koko alue läpi kisojen jälkeen josko ois after partyihin saanut muutaman olusen, mutta turhaan. Se oli loppunut joka paikasta! Ei saatu yhtään olutta koko kisapäivänä, mutta eipä annettu sen haitata 😀 Kisat oli jokatapauksessa uskomaton kokemus!

Muina päivinä käytiin pyörimässä keskustassa, tottakai ottamassa selfiet Petronas Twin Towereilla, syötiin hyvin(paljon) ja käytiin vähän juhlimassakin. Paras sapuska taisi löytyä Little Indiasta, intialaisesta ruuasta kun tykätään. KL:ssa asuu paljon paljon intialaisia ja mm. Bricksfieldista löytyy Little India mistä saa takuuhyvät mätöt. Lisäksi intialaiset myyvät alkoholia puolet halvemmalla, kuin paikalliset, eli mikäli sinun täytyy ostaa olutta, osta se intialaisilta. Paikalliset myivät 0.5l olutta 12 ringeten (2,5 eur) hintaan, Intialaiset 5,5 ringeten (1,3 eur) hintaan.

Viisi yötä oli meille ihan sopiva visiitti Kuala Lumpuriin. Viiden viikon reissu alkaa olemaan nyt taputeltu ja melko rankahko kotimatka alkaa. Edessä rapsakat viisi lentoa kotiin, joista pisin 12,5 tuntia. Mutta kotiin ei ole kiire niin eipä se haittaa.

Viimeistelen tätä blogia Suomessa, kotikoneella, missä kirjoitettiin ensimmäinen blogipäivitys kuutisen viikkoa sitten. Ollaan oltu nyt kolme päivää Suomessa ja onhan täällä kylmä. Viidessä viikossa kesä on muuttunut syksyksi ja niin edespäin. No toivottavasti seuraavaan reissuun ei ole pitkä aika ja sitä voikin alkaa jo suunnittelemaan minne päin maailmaa se seuraavaksi kohdistuu 🙂

Petronas Twin Towers ja kuvanlaatu 5/5

Petronas Twin Towers ja kuvanlaatu 5/5

img_0239

Lippukauppa

img_0241

Paikallista perinneruokaa

img_0290

Sepang International Circuit

img_0294

Sepang International Circuit

img_0316

Ei ehtiny napata kuvaa ennenku sotkettiin lautaset. Tämä siis sieltä Little Indiasta.

img_0318

Intialainen kahvi

img_0320

img_0341

img_0364

img_0346

img_0355

Usherin konsertti ei viihdyttänyt

Foooooooood

img_0381

ja vielä yksi hyvälaatuinen kuva täältä towereilta

 

Tana Toraja-Pantai Bara

Päivän viiveellä päästiin lähtemään Tentenasta, koska bussissa ei ollutkaan meille tilaa vaikka olimme liput varanneet. Eipä tämä ollu mitenkään kovin yllättävää Indonesiassa kun ollaan. Tämmöstä sattuu. No saatiin kuitenkin onneksi ilmainen yöpaikka korvaukseksi häsläyksestä. Törmättiin muuten Tentenassa kahteen saksalaiseen reissaajaan, joihin oltiin tutustuttu pari viikkoa aiemmin Togeaneilla. Lähdimme heidän kanssaan yhtä matkaa bussilla ensin Pulapaoon ja jaoimme neljästään auton Rantepaoon, koska bussi ei mennyt päivisin suoraan sinne. Bussi- ja automatka kesti yhteensä noin 14 tuntia ja maksoi yhteensä 15 euroa per/hlö. Teiden kunnosta kertonee aika paljon se, että 280 kilometrin bussimatkaan meni 10 tuntia ja kerran pysähdyttiin syömään sillä matkalla. Nokkelimmat laskee keskinopeuden 😀 Yhteydet Sulawesilla on vähän huonohkoja ja monesti joutuu varsinkin jos aikataulu ei ole kovin joustava maksamaan yksityisauton ja ne on melko kalliita. Hinta on per auto, eli mitä enempi matkustajia sen halvempi hinta. Päätettiin lähteä Tana Torayaan/Rantepaoon, koska kaikki kehuivat tätä paikkaa niin paljon ja täällä pääsee näkemään sellaista kulttuuria mitä ei ole enään jäljellä missään muualla maailmassa. Ihmiset täällä ovat kristittyjä sekä animisteja. Animistit säästävät koko elämänsä ajan kaikki rahansa kuolemaa tai hautajaisa varten. Hautajaisseremoniat ovat pitkiä ja kestävät yleensä kolme päivää, hautajaisien seremoniaosuudessa uhrataan vesipuhveleita ja sikoja. Viikonloppuisin kylällä on marketteja, missä mekin käytiin, sieltä paikalliset ostavat seremonioita varten puhveleita uhrattavaksi. Hinta riippuu eläimen koosta, sarvien pituudesta ja väristä. Albiinopuhvelit maksavat jopa 8000 euroa. Isoissa hautajaisissa uhrataan jopa parikymmentä puhvelia. Me kävimme melko suurissa noin 600 vieraan hautajaisissa. Rantepaon ja tana torayan ympäristössä on kallioiden seinämissä hautakammioita, jonne ruumiit siirretään. Kävimme myös katsomassa vauvahautoja, niistä tuoreimmat ovat 30 vuotta vanhoja, koska nykyään vauvoja rokotetaan eikä kuolleisuus ole enään niin suuri. Vauvat on haudattu puihin, johon on kaivettu pieni kolo ja peitetty verkolla. Animistit uskovat, että vauvan sielu jatkaa elämistä puussa, jonka takia ne on sinne haudattu. Rantepaossa on mukava vuoristoilmasto, päivällä on melko kuumaa ja öisin viilenee reippaasti, toisin kuin rantakohteissa. Yöllä lämpötila laskee jopa 13 asteseen. Ympäristö on kaunista, korkeita vuoristoja ja joka puolella vihreitä riisipeltoja, sekä paikallisia erikoisen näköisiä taloja. Toiselle päivälle Rantepaossa varattiin opas, jonka kanssa trekkasimme Batutumongan vuoristokylään. Se sijaitsee reilun kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Jos Una Unan trekki oli raskas, tämä oli meille extremeä. Jyrkkää nousua 5 tuntia pilvien yläpuolelle! Oltiin ihan poikki kun päästiin perille, mutta olipa trekki maisemien arvoinen.

 

Rantepaon jälkeen päätettiin lähteä Pantai Biralle, Sulawesin eteläosaan rantakohteeseen rentoutumaan. Meidän täytyi edetä jokatapauksessa kohti Makassaria, koska sieltä lennetään pois Sulawesiltä. Pantai Biralle pääsee melko helposti ja edullisesti Makassarista. Yövyttiin Biralla Riswah guesthousessa, mikä oli hintalaatu suhteeltaan tosi hyvä paikka. Vuokrattiin skootteri päiväksi ja ajeltiin 4 kilometrin päässä olevalle Pantai Baran rannalle, koska itse Biran ranta ei ollut kummoinen, täynnä paikallisia turisteja. Baran ranta on aivan uskomattoman hieno, turkoosia vettä, valkoista hiekkaa, pitkä leveä ranta tyhjillään. Rannalla ei ollut meidän lisäksi oikeastaan ketään. Meressä on hiekkapohja, joka on tosi miellyttävä uimista varten ja koralliriutta alkaa 100 metriä rannasta, missä on todella hyvää snorklausta. Biralla on myös tosi hyvää sukellusta, mutta tällä kertaa ei ollut aikaa siihen. Tänään tultiin takaisin Makassariin, huomenna lähdetään vähän extempore reissulle Malesiaan, koska siellä on viikonloppuna formulat niin ostettiinpa liput sinne. Ja koska kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin tässä olkaa hyvät 🙂

img_9946-1

Rantepaon eläinmarketti

img_9980

img_0216-1

Baby craves

 

img_0217

img_0183

 

img_0213

Hautoja kalliossa

img_0215

Tyypillinen paikallinen talo Tana Torajassa

img_0214

Hautajaiset

img_0050

Trekkausmaisemia

img_0098

img_0218

Pilvien yläpuolella

img_0212

img_0113

img_0096

img_0208

 

 

Bara Beach
img_0223

Pantai Bara

Una Una – Tulivuorisaari

Viimeisellä etapilla togeansaarilla, una unalla. Laivamatka oli hieman odotettua pidempi, kesti noin neljä tuntia Kadidirilta paikallisella veneellä ja maksoi kaksi euroa per naama. Pikavene ei ainakaan toistaiseksi kulje Una Unalle, mikä olisi ollut mukavaa, koska olen tällä reissulla tullut erittäin merisairaaksi hitailla paikallisilla veneillä, jotka keinuvat puolelta toiselle melkoisen paljon. Una Unalla on kaksi majoituspaikkaa, ja me suuntasimme tälläkertaa onneksemme Sanctumiin. Mahtava lämmin vastaanotto, letkeä meininki, kaikki toivottivat meidät tervetulleeksi ”kotiin” ja koska olimme nälkäisiä, saimme heti sapuskaa ja juotavaa eteen. Ja koska laivamatka oli odotettua pidempi, iho kärähti myös odotettua enemmän, koska nukahdimme skoottereiden ja talotarvikkeiden viereen laivankannella. Mutta onneksi sanctumilla kasvoi aloeveraa, joka melko nopeasti tepsi palaneeseen ihoon. Taas saatiin bungalow merinäköalalla, tietenkin riippumatolla varustettuna. Tälläkään saarella ei ole paikallisten asumusten ja kahden majoituspaikan lisäksi muita palveluja, joten huoneen hintaan taas kuului kaikki ruoat, juomavesi, kahvit, teet. Yö kustantaa 20 euroa, sukeltajat saavat vähän alennusta. Saarelta kuitenkin löytyy pieniä kauppoja paikallisten talojen vierestä, mistä voi ostaa pesutarvikkeita, keksejä, juotavaa tms. Saari on uskomattoman vehreä, odotimme karumpaa ympäristöä, koska tulivuori on purkautunut 30 vuotta sitten ja tuhka peitti silloin 90 prosenttia saaresta. Tulivuori ei näytä perinteiseltä tulivuorelta, jonka keskellä on suuri kraateri, vaan tulivuorta ympäröi viidakko, ja sitä onkin ehkä vaikea erottaa saaresta.

Sanctum on paikka sukeltajille, mutta löytyy saarelta myös tekemistä mikäli ei sukella. Mikko kävi täällä kolme sukellusta, kohteet ovat erittäin lähellä 5-10 minuutin venematkan päässä. Una unalla on erittäin hyvää sukellusta, näkyvyys on hyvä, korallit ovat hyväkuntoisia ja näyttäviä, paljon kaloja mm. isoja barracudaparvia, napoleonfishejä, tonnikaloja ja yksi ryhmä näki jopa valashain. Käytiin parina päivänä myös snorklaamassa ja nähtiin paljon hienoja riuttakaloja.
Yhtenä aamuna lähdettiin trekkaamaan tulivuorelle kahden paikallisen oppaan kanssa. Ensin tunnin skootteriajo lähemmäs tulivuorta, joka oli muuten aikamoista, koska saarella ei ole teitä, vaan käytännössä ajeltiin keskellä viidakkoa, välillä merenrannalla hiekassa jne 😀 No, skootteri kesti kuin kestikin tämän matkan, ja lähdimme kipuamaan huipulle. Matka huipulle oli haastava, ainakin meille koska ei oo trekattu hirveästi. Maasto oli pääsääntöisesti viidakkoa, laavakiveä, vettä polviin asti… Ja ilmasto kuuma, kostea, vuorella myös tulee sadekuuroja huomattavasti enemmän, mitä rannalla. Vuorelta valuu kahdenlaista vettä, toinen osa kylmää ja toinen yli 80 asteista, joten vähän pitää katella mihin sitä astuu. Tulivuoren huipulta nousee höyryä, sehän on siis edelleen aktiivinen tulivuori. Huipulla on kuumia lähteitä, jotka kiehuu ja jonkinlaisia kaasupurkauksia, rikkiä tai jotain vastaavaa joka haisee yhtä pahalle. Huipulta ei ole mitään hienoja näköaloja horisonttiin, mutta oli kyllä ihan hinnansa arvoinen reissu (10e). Trekki on ilmainen, jos sen tekee all by yourself, mutta ei kyllä voida suositella sitä, koska huipulla vuoren pinta oli paikoittain erittäin ontto, ja jos ei tiennyt missä kävellä niin… 😀
Sanctum oli rento paikka, ihana ystävällinen henkilökunta ja meillä helposti vierähtikin täällä muutama päivä oletettua kauemmin, mutta matkaa oli jatkettava viiden yön jälkeen, koska meillä täytyi jättää nyt togean saaret, koska haluamme nähdä sulawesiltä muutakin. Lähdemme katsomaan erikoista kuoleman kulttuuria keskisulawesille.

 
Tällä hetkellä rentoudutaan Tentenassa, Indonesian kolmanneksi suurimman järven rannalla ja odotellaan bussia kohti Tana Torajaa, edessä on leppoisa 15 tunnin bussimatka. Päivällä vuokrasimme skootterin ja kävimme katselemassa Tentenan ympäristöä, balilaista kylää, vesiputousta, on täällä myös aamumarketti missä myydään paikallisia ruokaerikoisuuksia, kuten lepakoita ja koiria… Jos haluatte yöpyä Tentenassa suosittelemme hotel Victoryä, erittäin hyvä palvelu, siistit huoneet, hyvällä paikalla, huoneet 10 eurosta 13 euroon. Tässä vielä muutama kuva Tentenasta:

img_9921

Gungung (Volcano) Una Una

img_9920

Trekkausmaisemaa Una Unalta

img_9919

Tästä se laava on joskus pyyhkäissyt..

img_9918

Una Una

img_9917

Ihmetellään tulivuorta…

img_9897

Vesiputous Tentenalla

img_9809

Una Una

img_9807

Trekkausmaisemia

Lisää trekkausmaisemia

Lisää trekkausmaisemia

img_9792

Päiväntasaajalla ollaan

img_9751

Huoneet Sanctumilla oli valoisia ja siistejä

img_9732

Saavumme Una Unalle

Sanctum Una Una

Sanctum Una Una

img_9922

Kylätie kauppaan Una Unalla

Vesiputous Tentenalla

Vesiputous Tentenalla

Sulawesi/Togean

Long time no see! Me ollaan oltu kaukana sivistyksestä, eikä olla päästy julkaisemaan blogia, koska nettiä, eikä edes puhelinyhteyksiä ole ollut lähimaillakaan. Mutta blogia on silti kirjoitettu, mutta on odotettu tätä hetkeä että pääsisimme nettiyhteyksien pariin ja saisimme julkaistua tekstit! Asiaa on melkein parilta viikolta, joten lukuintoa Teille!
Saavuimme Sulawesille Makassarin lentokentälle paikallisella lentoyhtiöllä Citilinkillä. Pienen häsläyksen jälkeen saimme kyydin kentältä ja lähdimme etsimään yöpaikkaa. Käytiin katselemassa muutamia vaihtoehtoja ja päädyttiin huoneeseen new legends hostellissa, mikä kustansi 14 euroa yöltä meiltä yhteensä. Makassarin yöpaikat ovat huonohkoja ja kalliita, mutta tämä huone oli kyllä hyvä. Kaupunki on ihan kiva pysähdyspaikka, ja tunnetaan hyvästä ruoasta. Kaupungissa asuu noin miljoona asukasta, muttei näytä siltä. Rannat ovat täynnä paikallisten pieniä ruokakojuja, warungeja. Englannin kieltä puhutaan huonosti, jos ollenkaan, lähes koko Sulawesillä. Kävimme syömässä mm. kiinalaisessa ravintolassa todella hyviä ja tuoreita sukeja. Tilauksen tekeminen oli melko haasteellista, koska tarjoilijat eivät puhuneet sanaakaan englantia, eikä me indonesiaa. Saimme kuitenkin elekielellä tilattua uskomattoman hyvää ruokaa, joka kokattiin pöydässä edessämme. Kävimme iltakävelyllä ja eksyimme rantakadulle, joka tuntui olevan täynnä karaokebaareja. Melko pian kuitekin huomasimme, että ne paikat ei ollleet ainakaan karaokea varten. Muita länkkäreitä näimme neljä, joten olimme melko ihmetys paikallisille ja jouduimme ottamaan kymmeniä selfieitä täkäläisten kanssa. 😀
Emme malttaneet odottaa pääsyä Togean saarille, joten ostimme lennon Sulawesien pohjoisosaan, Luwukiin seuraavalle aamulle. Matka kesti vain 45 minuuttia ja maksoi 40 euroa. Matka olisi taittunut bussillakin, mutta olisi kestänyt päiviä. Luwukista matkasimme autolla seitsemän tuntia Ampanaan, pieneen satamakylään, josta veneet Togeanille lähtevät. Kulkeminen Sulawesillä on hidasta, tiet ovat huonokuntoisia, osittain päällystämättömiä ja mutkaisia. Ampana on pieni satamakylä, jossa ei niinkään ole tekemistä ja nähtävää, mutta Mikko sentään pääsi parturiin 1,30 eurolla. Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin pikaveneellä Togean saaria kohti. Matka ei ollut pitkä, noin 40 minuuttia. Päätimme jäädä ensimmäisellä pysähdyksellä pois, Poya Lisan kohdalla ja olimmekin ainoat ketkä hyppäsivät paatista pois. Näkymä oli uskomattoman kaunis. Tiesimme heti, että pitkä matkustus oli kaiken tämän arvoista. Pieniä paratiisisaaria. Turkoosia merta silmien kantamattomiin, valkoista hiekkaa, bungaloweja vain metrejä rannalta. Maisemat olivat henkeä salpaavia. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi saarelle. Meidän lisäksi saarella oli 5 turistia. Ei tungosta siis, mahtavaa!
Päivät Poya Lisalla on kiireettömiä. Aika kului kuin siivillä pelkästään ihailemalla ympäristöä. Joka puolella kristallin kirkasta, turkoosiakin turkoosimpaa merta. Valkoista hiekkaa. Palmuja. Uintia, snorklausta, auringonottoa, levyttelyä, juttelua muiden reissaajien kanssa. Mitäs sitä muuta tarvitseekaan? Saarella ei ole puhelin- eikä internetyhteyksiä, ei marketteja, ainoastaan perheen omistama homestay, joten totaalinen irtiotto arjesta on taattua. Sähköt toimivat illalla noin kuudesta puoleen yöhön. Vesi tuodaan pienillä paateilla saarelle, joten sitä on käytettävä säästeliäästi. Poya Lisalla saimme kolme ruokaa ja välipalan päivässä, niiden lisäksi kahvit ja juomavesi oli ilmaista. Ruoka oli hyvää, tuoretta ja terveellistä. Söimme päivittäin riisiä, eri tavalla kokattuja kasviksia ja kalaa, sitä mitä kalastajat olivat sattuneet saamaan. Ja tämä kaikki maksoi 12e/hlö sisältäen siis kaiken, ihan kaiken!
Jaoimme yhtenä päivänä veneen kolmen muun henkilön kanssa ja lähdimme snorklaamaan lähistöllä(40min) olevalle atollille, mikä on myös upea sukelluskohde. Näkyvyys oli 40 metriä. Koralli oli monipuolista, paljon pieniä kaloja, lobstereita, hyvällä todennäköisyydellä siellä näkee myös napoleon-kaloja, mutta tällä kertaa me ei nähty niitä. Näimme myös yöllä snorklatessa ”lumicrescent planctonia” , se on kuin ilotulitus meren alla! Plankton näkyy kuun valossa, erivärisinä hileinä, kun heilutat vettä. Uskomatonta! Etsimme yhtenä iltana myös kookosrapuja paikallisten kanssa, mitkä voi kasvaa jopa nelikiloisiksi, mutta löysimme vain pienempiä. Vastakkaisrannalla on sukelluskeskus, missä voi pyörähtää käymään vaikka uimalla tai veneellä, ja sukellus täällä pitäisi olla todella hyvää, mutta Mikko ei vielä täällä sukeltanut.
Vietimme Poya Lisalla rentouttavat neljä päivää. Lähdimme seuraavaksi pikkuveneellä Kadidirille, joka on 40 kilometrin päässä Poya Lisalta. Kadidirilla on kolme ”resorttia”, mitkä kaikki sijaitsevat vieretysten. Me yövyimme kadidiri paradisessä, mikä kustansi 20 euroa yöltä, sisältäen kaikki ruoat. Saarella on erittäin hyvää snorklausta sekä sukellusta. Mikko kävi yhdellä sukelluksella, jossa näki napoleonfishejä, humphead parrot fishejä, lionfishejä ja paljon perus riuttakaloja. Lähistöllä on myös japanilaisten toisen maailmansodan aikainen hyvin säilynyt pommikone, missä voi käydä sukeltamassa. Näkyvyys sukeltaessa oli 40 metrin luokkaa, ja vedet oli niin lämpimiä, ettei märkäpukua tarvita (+31). Saarella on aistittavissa hieman länsimaalaisempi meininki ja on hyvä paikka asettua ainakin muutamaksi yöksi mikäli haluaa viettää iltaa muiden reissaajien, sekä bintangin kanssa nuotionäärellä. Kadidirilla meillä pyörähti viisi yötä.
Tällä hetkellä ollaan Una Unalla, aktiivisella tulivuorisaarella. Matka tänne kesti viisi tuntia paikallisella veneellä, joka oli siis todella hidas :D. Ensivaikutelmat ovat loistavat! Kirjoitellaan täältä sitten myöhemmin. 🙂 Huomenna lähdetään trekkaamaan tulivuoren huipulle. Täällä on jopa wifi, woop! Mutta se on erittäin rajallinen ja toimii satelliitin kautta, ja lisäksi erittäi kallis, eikä sitä voi käyttää surffaamiseen, ainoastaan viestittelyyn. Mutta palataampas myöhemmin! 🙂

 

img_9708

Auringonlasku Kadidirilla

img_9675

Barracuda beach Kadidirilla

img_9657

Terassin näkymiä Kadidirilla

img_9645

Kadidiri

Poya Lisa <3

Poya Lisa <3

img_9610

Meidän kulkupeli Poya Lisalta Kadidirille

img_9608

Aamupala maisemat Poya Lisalla

img_9407

Biitsiä Poya Lisalla

fullsizerender_2

Terassinäköalat Poya Lisalla oli huikeat!

fullsizerender_1

Meidän bungalow Poya Lisalla

fullsizerender

Poya Lisa

Jakarta – saastetta, ruuhkaa, virastoja, ostoskeskuksia

 

Jakarta. Täällä ollaan, Indonesian pääkaupungissa, 28 miljoonan ihmisen metropolissa. Saavuttiin eilen päivällä. Ostettiin Hong Kongin lentokentällä agoda.comista yöpaikka ensimmäiseksi yöksi valmiiksi. Halusimme varata kunnon huoneen pitkän matkustamisen jälkeen. Hotelli missä yövyttiin oli yhden tähden hotelli basar barun alueella. Ylitti kyllä odotukset kaikinpuolin.Yhdelle yölle tuli hintaa 6e/hlö, hintaan sisältyy aamiainen. Hotelli G7:n varusteluun kuului ilmastointi, kuuma suihku, kunnon sängyt, safetyboxi ja tv. Sai kyllä rahalle vastinetta! Olipa hotellissa jopa ovimieskin 😀
Muutama sananen matkasta tänne. Lennettiin siis cathay pacificilla, joka on kyllä tällä hetkellä paras lentoyhtiö millä on lennetty. Tilavat istuimet, ilmaiset ruoat ja juomat joita saa nauttia niin paljon kuin haluaa(myös bisset, viinit, viinat), tyynyt, peitot ja tarpeeksi elokuvia valittavaksi pitkälle lennolle. Lennon aikana saa pyydettäessä myös lisää ruokaa, snackeja ja juotavaa. WC:stäkin löytyy mm. käsi- ja kasvovoidetta. Ei siis moitittavaa!
Matkustamista oli takana nyt sen ~24h. Kun saavuimme Jakartan lentokentälle, nostimme automaatista valuuttaa, koska se on halvin ja helpoin vaihtoehto, sen jälkeen lähdimme etsimään taksia hotelliin. Heti ovesta ulos tultua eri fimojen taksit rupesivat kauppaamaan kyytiä meille. Tiedettiin aiemmasta käynnistä Indonesiassa, että bluebird taksi on hyvä ja luotettava. Kuljettajat ajaa mittari päällä, joten ei tarvitse maksaa huijaushintoja. Kuunneltiin kuitenkin pari tarjousta mitä meille tarjottiin. 250 000 IDR, eli n 17 euroa oli paras tarjous 31 kilometrin matkasta. No, kuitenkin pienen kävelymatkan jälkeen, hieman piilossa oli bluebirdin oma taksitolppa ja pääsimme hotelliin perille 150 000 IDR:lla eli n 10 eurolla.
Hotelllissa pikaiset päikkärit ja suihku, jonka jälkeen lähimme katselemaan kaupunkia. Ihmiset täällä ovat ystävällisiä, monet vastaantulijat tervehtivät Mikkoa ”Hey Mister!”. Olimme ystäviltämme kuulleet enaakkoon hieman huonohkoja kokemuksia Jakartasta, etenkin jalan jaksan alueesta, mikä on backpacker- aluetta. Halusimme kuitenkin lähteä tsekkaamaan paikan ja juhlistamaan vähän mun synttäreitä! Syömään ja juomaan siis. Menimme melkein heti ensimmäiseen ravintolan näköiseen paikkaan syömään, koska olimme jo melko nälkäisiä. Ruoaksi söimme paikallista ruokaa, tarkemmin en osaa sanoa mitä, mutta tässä kuva 😀

IMG_9220
Jalan jaksanin alue oli kyllä suoraan sanottuna pettymys. Hiljaista oli. Ei tavattu muita travellereita. Pubeja kadulla oli muutama, nekin aika lailla tyhjillään. Ei kummoinen paikka. Istuttiin kuitenkin synttäreiden kunniaksi yhille ja etsittiin samalla netistä toinen mesta mihin lähdettäisiin. Otettiin taksi alle ja päräyttettiin paikalle. Ei löydetty mitään. Ei baarin baaria missään. Betonia, lasia, virastoa, hotellia ja ostoskeskuksia. Ruokapaikkojakin oli näkyvillä melko nihkeästi. Kävelykadut myös oli todella huonoja. Liikkuminen kävellen oli erittäin hidasta ja melko vaikeaa, tien ylitys oli paikoin melko mahdotonta (ja varmaan myös vähän vaarallista). Täytyi siis luovuttaa illanviettopaikan metsästys ja lähteä hotellille päin. Päätimme, että jatkamme matkaa seuraavana päivänä eteenpäin. Tällä kertaa tulimmekin Jakartaan ainoastaan välipysähdykselle. Jakarta on älyttömän suuri kaupunki, joka vain jatkuu ja jatkuu, ja jonka kokemiseksi menisi viikkoja tai jopa kuukausia aikaa, joten meidän päivän kokemuksella kaikkea kirjoittamaani ei voi varmaan allekirjoittaa.
Jakartassa on kuitenkin hyvät shoppailumahdollisuudet, mikäli haluaa tehdä ostoksia. Halvasta turistikrääsästä Versaceen ja Louis Vuittoniin. Myöhemmin selvitimme, että Jakartassa kaikki tai suurin osa ainakin pubeista sijaitsee lähinnä hienompien hotellien sisällä.
Aamupalalla ostimme lennot Makassariin Sulawesille skyscanner-sivuston kautta. Lentoyhiönä toimii paikallinen lentoyhtiö citilink. Näytti olevan niitä harvoja aasialaisia lentoyhtiöitä, mikä ei ole EU:n lentokielto-listalla. Lento Jakartasta Makassariin kestää vajaa noin 2,5 tuntia. Ostimme vain menolennon, koska emme tiedä vielä milloin haluamme lähetä takaisin ja minne. Menolento maksoi n 50 euroa/hlö sisältäen matkatavarat. Ei hirveän paha hinta siihen nähden, että lennot ostettiin vain 5 tuntia ennen lennon lähtöä. Sulawesillä näyttäisi olevan melko paljon kiinostavia kohteita, missä varmasti tulemme käymään. Olemme katsoneet kuitenkin yhden uskomattoman näköisen paratiisin etukäteen, jonne on päästävä. Sinne suuntaamme ensimmäisenä. Matka sinne kuitenkin kestää pari päivää, joten emme paljasta vielä mikä se on 😉
Kirjoittelemme seuraavan kerran sulawesiltä! 🙂

IMG_9215

Kirjoittanut Anna

 

 

 

 

Lähtö lähenee!

Moi!

Ollaan saatu ihana vastaanotto meidän blogille! Kiitos Teille kaikille siitä, ihan huippua!

Huomenna lähdetään. Ensin Helsinkiin ja lauantaiaamuna kone lähtee Indonesiaan kahden välilaskun kautta, sunnuntaina ollaan perillä. Ajattelimme kirjoittaa pienen postauksen ennen lähtöä siitä, mitä otamme huomioon ennen reissua ja mitä meidän rinkat sisältää. Tästä aiheesta monesti meiltä kysellään. Emme yleensä hirveästi ennakkoon valmistele meidän reissua, osta majapaikkoja etukäteen tai muuta sellaista, mutta muutamia asioita on toki hyvä ja pitää ottaa huomioon! Ensinnäkin passien tulisi olla puoli vuotta reissun jälkeenkin voimassa, sekä viisumi tulee hankkia Indonesiaan, mikäli matkan kesto on yli 30 päivää. Me ostettiin lennot tällä kertaa hieman epähuomiossa, että meidän matkan pituudeksi tuli 32 päivää. Jouduimme siis hankkimaan viisumit. Niiden hankkiminen olikin sitten aikamoista säätöä, mikäli et asu lähellä pääkaupunkiseutua, ole meitä tarkkaavaisempi. Viisumin hinta oli noin 40€/hlö. Indonesiaan matkustettaessa myös lento maasta pois tulee olla ostettuna. Lennot ostimme vajaa kaksi kuukautta sitten skyscanner-sivuston kautta. Menopaluun hinta tällä kertaa oli noin 500 euroa. Netistä kannattaa myös tarkistaa hyvissä ajoin eri maiden rokotussuositukset. Olipa eräskin kerta, kun tuli vielä lähtöpäivänä iskettyä siipan olkavarteen japanin aivokuume-rokote, kun kyyti odotteli jo pihalla :’D

 

Ennen matkaa ja matkan aikana tulee luettua netistä ja kirjoista vinkkejä omia reissuja varten. Meillä on mukana aina sen maan Lonely Planet-kirja minne matkustetaan. Siitä on ollut jonkin verran hyötyä reissuissa ja on se myös ihan mukavaa luettavaa. Sieltä löytyy faktatietoa eri paikoista ja pieniä karttoja avuksi liikkumiseen. Kirjasta löytyy tarvittaessa vinkkejä mm. maja- ja ruokapaikkoihin, toki se, että se mainitaan LP:ssa, monesti nostaa paikkojen hintaa hieman. Joskus on silti käytetty kirjan vinkkejä hyväksi! Kirjasta saa lisäksi hyvää ohjenuoraa paikalliseen hintatasoon ja siihen, minkä tulisi maksaa minkäkin verran, niin ettei jokaiseen ukotukseen lankea reissussa 😉

 

No jos sitten siihen itse asiaan eli pakkaamiseen! Meillä on mukana kaksi rinkkaa, tilavuuksiltaan 55L ja 75L sekä kaksi pientä käsimatkatavaraa. Hyvä ohjenuora on, ettei rinkan paino ylittäisi kolmeakymmentä prosenttia omasta painosta. Meidän rinkkojen painot yleensä kuukauden reissuilla on vaihdelleet 12kg:n ja 16kg:n välillä. Perustarpeiden (vaatteet, hygieniatuotteet) lisäksi muutamia hyviksi osottautuneita asioita joita pakkaamme mukaan ovat:

  • UE, eli bluetooth musiikkikaiutin, aivan ykkösjuttu biitsille mukaan
  • shaali, tai joku vastaava rätti- myös sinne biitsille…
  • hyönteisverkko – malarian ja denguen ehkäisyyn, josta tulikin muuten mieleen että deetiä sisältävät hyönteismyrkyt hommataan paikan päältä, elä ota offia…
  • riippumatto – levyttelyyn
  • matkalaturi – jos sattuu tarvitsemaan kännykkää
  • otsalamppu tai joku muu lamppusysteemi – pimeitä iltoja tai sähkökatkoksia varten
  • maalarinteippi tai jesari – tulet tarvitsemaan
  • aurinkovoiteet – mikäli et halua käyttää aasian ”whitening”- tuotteita
  • omat lääkkeet, lisäksi särkylääkettä, kortisonia ym…
  • omat snorklauskamppeet
  • munalukko
  • adapterit

Toinen tän blogin kirjoittajista kokeili rullaustekniikkaa vaatteiden pakkaamiseen, ei pitäisi viedä niin paljon tilaa ja ei jätä vaatteita ryppyisiksi. Tää vaikutti kyllä toimivalta ratkaisulta, kokeilkaa! Tässä kuvaa vähän osviitaksi:

vaatetta  tavaraa

 

Seuraavan kerran kirjoitellaan sitten periltä 🙂

Me kirjoitetaan blogia!

Moi!

Me ollaan Anna ja Mikko, avopari Oulusta. Rakastamme reissaamista ja mielessä on pyörinyt ajatus, että olisi kiva kirjoittaa reissuista lähinnä itseämme varten muistoksi matkoilta. Tässä iässä päiväkirjan kirjoittaminen ei kuitenkaan enään tuntunut luontevimmalta ajatukselta. No miksi sitten tämmöinen blogi, kun kaikki muutkin kirjoittaa samanlaisia. Sepä ei haittaa, vaan meistä olisi mahtavaa, jos joku innostuu lukemaan meidän blogia ja jos joku saa meidän blogista omaan reissuun vinkkejä, niin se olisi ihan loistavaa. Blogimme kautta haluaisimme välittää lukijoille reissuilta tarinoita, aisteja, kuvia sekä vinkkejä matkoja varten ja mitä ikinä tullaan keksimäänkään. 

Me ollaan reissattu, jonkin verran, yhdessä ja erikseen. Yhteisenä intohimona käydä niin monessa maailman kolkassa, kun ehtii. Tällä hetkellä maita, joissa on reissattu on plakkarissa 35. Paljon siis vielä käymättä! Teemme yleensä pari reissua vuodessa, mielellään aina sellaisessa paikassa, missä kumpikaan ei ole vielä käynyt. Työt rajoittaa sen verran vapaa-aikaa, että reissut ovat olleet yleensä kuukauden mittaisia. Emme tyypillisesti hae reissuilta fine diningia, hienoja hotelleja tai turisteja täynnä olevia rantoja, vaan meidän matkustustyyli on usein tyyppiä reppureissu. Poikkeuksia toki on. Ostamme reissuun lähdettäessä ainoastaan lennot, majoituksen löydämme paikan päältä. Olemme kiinostuneita erilaisista kulttuureista, luonnosta, uusista tuttavuuksista sekä etsimme uusia kokemuksia ja jopa harrastuksia. Mikko harrastaa sukellusta ja surffausta. Yritämme myös joskus olla niin luovia, että löytäisimme sellaisia mestoja, missä ei niin moni ole käynyt. Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että tavoitteena ja suurena haaveena olisi tehdä vähän pidempi reissu, siitä lisää juttua myöhemmin. Olemme myös haaveilleet jossain vaiheessa ulkomailla asumisesta ja työskentelystä. 

No miksi kirjoitamme nyt, niin siksi, koska ei ole tajuttu aiemmin ja myös siksi, että uusi reissu häämöttää! Olemme painaneet kumpikin koko kesän duunia ja siirretty kesälomat syksylle. Ihanaa päästä jatkamaan kesää! Olemme  lähdössä siis Indonesiaan lauantaina vähän reiluksi kuukaudeksi. Olemme käyneet aiemmin Indonesiassa Balin ja Lombokin suunnilla. Matkasuunitelma on nyt sellainen, että lennämme Rooman ja Hong Kongin kautta Jakartaan ja sieltä jossain vaiheessa Indonesian Sulawesille. Tarkemmat reitit ja mestat selviää myöhemmin  😉 Mutta voin kertoa, että uskomattomia paratiisirantoja luvassa! 

Emme ole koskaan kirjoittaneet blogia, joten ulkoasu on varsin yksinkertainen, pahoittelut siitä. Toivon mukaan ulkonäkö tulee kohentumaan taitojen kehittyessä. Vastaamme mielellämme kaikkiin esitettyihin kysymyksiin ja otamme palautetta vastaan! Ihanaa jos kiinnostuit seuraamaan blogia! Tervetuloa meidän matkaan 🙂

 

P.S. Kansikuva on muuten meidän kuvaama kuva parin vuoden takaiselta reissulta, Filippiineiltä Palawanin saarelta El Nidosta.