Sulawesi/Togean

Long time no see! Me ollaan oltu kaukana sivistyksestä, eikä olla päästy julkaisemaan blogia, koska nettiä, eikä edes puhelinyhteyksiä ole ollut lähimaillakaan. Mutta blogia on silti kirjoitettu, mutta on odotettu tätä hetkeä että pääsisimme nettiyhteyksien pariin ja saisimme julkaistua tekstit! Asiaa on melkein parilta viikolta, joten lukuintoa Teille!
Saavuimme Sulawesille Makassarin lentokentälle paikallisella lentoyhtiöllä Citilinkillä. Pienen häsläyksen jälkeen saimme kyydin kentältä ja lähdimme etsimään yöpaikkaa. Käytiin katselemassa muutamia vaihtoehtoja ja päädyttiin huoneeseen new legends hostellissa, mikä kustansi 14 euroa yöltä meiltä yhteensä. Makassarin yöpaikat ovat huonohkoja ja kalliita, mutta tämä huone oli kyllä hyvä. Kaupunki on ihan kiva pysähdyspaikka, ja tunnetaan hyvästä ruoasta. Kaupungissa asuu noin miljoona asukasta, muttei näytä siltä. Rannat ovat täynnä paikallisten pieniä ruokakojuja, warungeja. Englannin kieltä puhutaan huonosti, jos ollenkaan, lähes koko Sulawesillä. Kävimme syömässä mm. kiinalaisessa ravintolassa todella hyviä ja tuoreita sukeja. Tilauksen tekeminen oli melko haasteellista, koska tarjoilijat eivät puhuneet sanaakaan englantia, eikä me indonesiaa. Saimme kuitenkin elekielellä tilattua uskomattoman hyvää ruokaa, joka kokattiin pöydässä edessämme. Kävimme iltakävelyllä ja eksyimme rantakadulle, joka tuntui olevan täynnä karaokebaareja. Melko pian kuitekin huomasimme, että ne paikat ei ollleet ainakaan karaokea varten. Muita länkkäreitä näimme neljä, joten olimme melko ihmetys paikallisille ja jouduimme ottamaan kymmeniä selfieitä täkäläisten kanssa. 😀
Emme malttaneet odottaa pääsyä Togean saarille, joten ostimme lennon Sulawesien pohjoisosaan, Luwukiin seuraavalle aamulle. Matka kesti vain 45 minuuttia ja maksoi 40 euroa. Matka olisi taittunut bussillakin, mutta olisi kestänyt päiviä. Luwukista matkasimme autolla seitsemän tuntia Ampanaan, pieneen satamakylään, josta veneet Togeanille lähtevät. Kulkeminen Sulawesillä on hidasta, tiet ovat huonokuntoisia, osittain päällystämättömiä ja mutkaisia. Ampana on pieni satamakylä, jossa ei niinkään ole tekemistä ja nähtävää, mutta Mikko sentään pääsi parturiin 1,30 eurolla. Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin pikaveneellä Togean saaria kohti. Matka ei ollut pitkä, noin 40 minuuttia. Päätimme jäädä ensimmäisellä pysähdyksellä pois, Poya Lisan kohdalla ja olimmekin ainoat ketkä hyppäsivät paatista pois. Näkymä oli uskomattoman kaunis. Tiesimme heti, että pitkä matkustus oli kaiken tämän arvoista. Pieniä paratiisisaaria. Turkoosia merta silmien kantamattomiin, valkoista hiekkaa, bungaloweja vain metrejä rannalta. Maisemat olivat henkeä salpaavia. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi saarelle. Meidän lisäksi saarella oli 5 turistia. Ei tungosta siis, mahtavaa!
Päivät Poya Lisalla on kiireettömiä. Aika kului kuin siivillä pelkästään ihailemalla ympäristöä. Joka puolella kristallin kirkasta, turkoosiakin turkoosimpaa merta. Valkoista hiekkaa. Palmuja. Uintia, snorklausta, auringonottoa, levyttelyä, juttelua muiden reissaajien kanssa. Mitäs sitä muuta tarvitseekaan? Saarella ei ole puhelin- eikä internetyhteyksiä, ei marketteja, ainoastaan perheen omistama homestay, joten totaalinen irtiotto arjesta on taattua. Sähköt toimivat illalla noin kuudesta puoleen yöhön. Vesi tuodaan pienillä paateilla saarelle, joten sitä on käytettävä säästeliäästi. Poya Lisalla saimme kolme ruokaa ja välipalan päivässä, niiden lisäksi kahvit ja juomavesi oli ilmaista. Ruoka oli hyvää, tuoretta ja terveellistä. Söimme päivittäin riisiä, eri tavalla kokattuja kasviksia ja kalaa, sitä mitä kalastajat olivat sattuneet saamaan. Ja tämä kaikki maksoi 12e/hlö sisältäen siis kaiken, ihan kaiken!
Jaoimme yhtenä päivänä veneen kolmen muun henkilön kanssa ja lähdimme snorklaamaan lähistöllä(40min) olevalle atollille, mikä on myös upea sukelluskohde. Näkyvyys oli 40 metriä. Koralli oli monipuolista, paljon pieniä kaloja, lobstereita, hyvällä todennäköisyydellä siellä näkee myös napoleon-kaloja, mutta tällä kertaa me ei nähty niitä. Näimme myös yöllä snorklatessa “lumicrescent planctonia” , se on kuin ilotulitus meren alla! Plankton näkyy kuun valossa, erivärisinä hileinä, kun heilutat vettä. Uskomatonta! Etsimme yhtenä iltana myös kookosrapuja paikallisten kanssa, mitkä voi kasvaa jopa nelikiloisiksi, mutta löysimme vain pienempiä. Vastakkaisrannalla on sukelluskeskus, missä voi pyörähtää käymään vaikka uimalla tai veneellä, ja sukellus täällä pitäisi olla todella hyvää, mutta Mikko ei vielä täällä sukeltanut.
Vietimme Poya Lisalla rentouttavat neljä päivää. Lähdimme seuraavaksi pikkuveneellä Kadidirille, joka on 40 kilometrin päässä Poya Lisalta. Kadidirilla on kolme “resorttia”, mitkä kaikki sijaitsevat vieretysten. Me yövyimme kadidiri paradisessä, mikä kustansi 20 euroa yöltä, sisältäen kaikki ruoat. Saarella on erittäin hyvää snorklausta sekä sukellusta. Mikko kävi yhdellä sukelluksella, jossa näki napoleonfishejä, humphead parrot fishejä, lionfishejä ja paljon perus riuttakaloja. Lähistöllä on myös japanilaisten toisen maailmansodan aikainen hyvin säilynyt pommikone, missä voi käydä sukeltamassa. Näkyvyys sukeltaessa oli 40 metrin luokkaa, ja vedet oli niin lämpimiä, ettei märkäpukua tarvita (+31). Saarella on aistittavissa hieman länsimaalaisempi meininki ja on hyvä paikka asettua ainakin muutamaksi yöksi mikäli haluaa viettää iltaa muiden reissaajien, sekä bintangin kanssa nuotionäärellä. Kadidirilla meillä pyörähti viisi yötä.
Tällä hetkellä ollaan Una Unalla, aktiivisella tulivuorisaarella. Matka tänne kesti viisi tuntia paikallisella veneellä, joka oli siis todella hidas :D. Ensivaikutelmat ovat loistavat! Kirjoitellaan täältä sitten myöhemmin. 🙂 Huomenna lähdetään trekkaamaan tulivuoren huipulle. Täällä on jopa wifi, woop! Mutta se on erittäin rajallinen ja toimii satelliitin kautta, ja lisäksi erittäi kallis, eikä sitä voi käyttää surffaamiseen, ainoastaan viestittelyyn. Mutta palataampas myöhemmin! 🙂