Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausikohtaiset arkistot

helmikuu 2017

Minipostaus Hong Kongista

Hong Kong. Yli 7 miljoonan ihmisen Kiinan erityishallintoalue. Lentokentällä ollaan vierailtu monta kertaa, mutta tällä kertaa päätettiin jalkautua kaupungille asti. Olipa mukava, kun oli Manilassa vielä jotain mitä odottaa ennen kotiinlähtöä. Meillä oli Hong Kongiin varattu yksi päivä ja yksi yö aikaa. Eli käytännössä 24h. Oltiin myös etukäteen päätetty, että halutaan käydä Macaossa, mikä on myös erillinen Kiinan erityishallintoalue, mikä tunnetaan sen casinoista ja jonka vuoksi me (Mikko) sinne myös haluttiin lähteä. Manilassa selailtiin agoda.com:sta budjettihostellia Hong Kongista, koska meillä oli aikaa käytännössä vain 4 tuntia käydä nukkumassa huoneella ennen kentälle lähtöä. Huomattiin siinä selaillessa, että kaikki budjettivaihtoehdot sijaitsivat Kowloonissa, Tsim Tsa Tsuin alueella. Ajateltiin sen siis olevan tyypillinen suuren kaupungin reppureissaaja-aluetta, siihen enempää sitten tutustumatta. Guesthouseja oli ihan älyttömästi ja varattiin hyvät arvostelut saanut Toms Guesthouse Tsim Tsa Tsuin alueelta. 17e/yö kahdelta. Lento aamulla Manilasta Hong Kongiin, about 2 tuntia ja perillä kentällä ostettiin metroliput kaupunkiin. Matkaa kentältä ”mestoille” on kuitenkin noin 40 kilometriä ja lipun hinta noin 10 euroa/hlö. Metro keskustaan oli tosi kätevä ja helppo. Sieltä vielä ilmainen lentokenttäbussi hotellille. Meidän ”hotellin” eteen se ei yllättäen pysähtynyt, mutta siihen lähistölle kuitenkin näppärästi päästiin. Paikalle päästyämme selvisi, että suurin osa guesthouseista sijaitsivat Chung King Mansion rakennuksessa, mikä on 16-kerroksinen kerrostalokompleksi, ja koostuu ainakin neljästä eri rapusta. Sisälle astuttua ei oikein tiedä mihin olisi tullut, niskassa oli heti vajaa kymmenen kaupustelijaa kauppaamassa pukuja, feikkiasusteita, majapaikkaa jne. Pitkät pimeät käytävät oli täynnä eri etnisten ryhmien ”liiketiloja”, eli pienia kauppoja, ravintoloita jne. Löydettiin tiemme hissille ja ja meiltä tultiin kyselemään kenen guesthouseen olimme menossa ja mies osoitti tietä C-rappuun, 16 krs. Hisseissä näytti olevan kamerat ja hissiä odotellessa saattoi katsella minkälaista jengiä hississä kulki. Löysimme tiemme Tompan guesthouseen, ja vähän jännitti minkälainen luukku siellä on luvassa, kun koko kerrostalokompleksi vaikutti aika hurjalta. Yllätykseksi siellä oli ihan asiallinen vastaanotto ja saatiin upgreidattu huonekin ilman pyyntöä. Huone oli melko kompakti, ehkä noin 3-4 neliön luukku, mutta siisti ja puhdas! Aivan sopiva muutaman tunnin nukkumistarkoitukseen. Luin jostain, että chungking mansionsin kerrostalokomplekseissa nukkuu öisin jopa 5000 ihmistä, joten ei tarvi ihmetellä, että huoneet ovat näin pieniä, koska tilaa tarvitaan.

Käytiin lounaalla Din Tai Fung- ravintolassa, mikä on useana vuotena saanut michelin tähtiä. Syötiin dumplingeja, kevätkääryleitä, härkää ja nuudelikeittoa, ja ruoka oli uskomattoman hyvää! Hintaa tälle annokselle tuli ainoastaan 15e/hlö. Lounaan jälkeen lähdettiin pikareissulle Macaon kasinokaupunkiin, mitä kutsutaankin Kiinan Las Vegasiksi. Tällä hetkellä sen casinot tahkovat neljä kertaa enemmän rahaa kuin Vegasissa! Laivamatka Hong Kongista tänne maksaa noin 20e suunta ja matka kestää noin tunnin vaikka matkaa onkin 60 kilometriä! Olipa muuten aika hurjat kyydit laivassa, ei ole ennen tullut tuollaisessa 95km/h vauhtia ajavassa paatissa oltua. Paluumatkalla aallot olivat niin korkeat, että laiva kirjaimellisesti hyppi ilmassa. Macaossa oli tällä hetkellä erittäin hiljaista ja kadut huusivat tyhjyyttään. Casinolla oli kuitenkin melko paljon väkeä. Tammikuu on Macaon ja Hong Kongin kylmin kuukausi, ja lämpötila meidän matkan aikana siellä oli noin 17-20 astetta. Macaon reissun jälkeen ei jaksettu enään lähteä nähtävyyksiä Hong Kongissa katselemaan vaan aloimme painelemaan hostellille päin. Filippiinien reissulta jäi vähän päälle tuo säästäminen ja budjetin laskeminen jotenka ajattelimme säästää ja hypätä bussiin. Kysyttiin vähän paikallisilta neuvoa ja löydettiin bussi mikä ajaisi meidän lähistölle. Kiinalaiset muuten vaikuttavat puhuvan melkoisen huonosti englantia. Suurin osa keneltä kysyttiin apua ei puhunut englantia ollenkaan. Noniin päästiin bussiin ja kuski pyysi 9,16 dollaria per henkilö. Tarjosin kuskille 50 dollaria ja kuski sanoi että elä anna rahaa minulle vaan pistä se tuohon laatikkoon. Ok dollarit laatikkoon ja jäin odottelemaan vaihtorahaa, eikä mitään tapahtunut. Pyysin kuskilta vaihtorahaa ja kuski ilmoitti, että ei sillä oo vaihtorahaa, eikä mun 50 dollarista voi ottaa laatikosta takaisin. Bussi tuli siis melko kalliiksi. Täytyy siis hommata tasaraha bussiin jos sillä aikoo Hong Kongissa matkustaa. Älytön systeemi. Matkaa piti jatkaa bussipysäkin jälkeen vielä 5 kilsaa taksilla, että se siitä pennin pyöritttämisestä. 😀 Taksikuskin viisauksiin kotimatkalla kuului ”Trump on terroristi”  ja ”Be careful” varmaan kymmenen kertaa kun hypättiin taksista ulos. Viisi intialaista naamaa tuijotti jo taksin ikkunassa kun oltiin hyppäämässä taksista ulos ja he koittivat kaupata meille huumeita. Chungking mansions oli yöllä vielä hurjempi paikka kuin päivällä, mutta voisin yöpyä siellä vastaavassa tilanteessa, kun aikaa ei majapaikassa tule vietettyä. Hong Kongia palaamme varmasti vielä tulevaisuudessa kiertelemään tarkemmin, kun siellä tulee niin usein välilasku tehtyä. Tässä muutama kuva vielä loppuun. Akku oli niin sipissä että kovin montaa kuvaa ei saatu räpsittyä, mutta tässä pari:

Tom’s Guesthouse


Chinese medicine

Macao

Macao

11h lentomatka Hong Kongista Tukholmaan, mutta eipä haitannut, sillä tilaa oli

Samar, Filippiinit

Heippa! Tässä tulee luvattua jatkoa edelliseen postaukseen! Eli siis Gubatin jälkeen mehän päätimme lähteä Samarilla sijaitseville Biri saarille, koska se oli lähellä ja paikalliset suosittelivat sitä meille. Kaakkois-Luzon on kyllä yllättänyt turismin määrän vähyydellään. Ollaan tähän asti törmätty ihan vain muutamaan länsimaalaiseen. Kaikissa paikoissa missä ollaan käyty, ollaan saatu olla ihan keskenään, kuten viime viikolla Legaspin tippukiviluolassa, tai Gubatin uskomattomalla vesiputouksella. En osaa sanoa onko täällä aina näin rauhallista, vai onko joulukuun taifuunilla osuutta asiaan. Tällä alueella ei myöskään selvästikään rakenneta niin paljon ravintoloita tai hostelleja, koska taifuuni iskee tänne ainakin 10 kertaa vuodessa melko pahasti. Lola Sayonilla olimme kuulemma kolmannet suomalaiset, jotka olivat käyneet siellä. Totta vai tarua, en tiedä..

Biri Islands- koostuu useasta eri saaresta. Matkustimme Gubatista ensin Matnogiin (~50km), josta kahden euron hintaan pääsi isolla laivalla ensin Samarin Alleniin ja sieltä lyhyellä paattimatkalla Biri-saarille. Birin saarista taisi lukea Lonely Planet- kirjassa yksi kappale ja netistä ei löytynyt oikeastaan mitään tietoa, joten meillä ei taaskaan ollut mitään mitä odottaa saarelta. Saavuimme Birin ns. pääsaaren rantaan, mistä moottoripyörätaksilla reilu euron hintaan pyyhälsimme ensimmäiseen majapaikkaan, Biri dive resort muistaakseni nimeltään. Olimme ainoat asukkaat hotellissa, ja hotelli vaikutti vähän parhaat päivänsä nähneeltä, eikä henkilökunta vaikuttanut koskaan olevan paikalla. No tänne jäätiin yhdeksi yöksi ja lähdimme tutkimaan paikkoja. Ensimmäisenä meille kerrottiin, että meidän pitää mennä lähistöllä sijaitsevaan tourist officeen ja ilmottautua saarella olevaksi. Toimistossa meille alettiin heti tyrkyttämään reissua saaren päässä oleville rock formationeille (en tiedä mikä se on suomeksi), mikä olikin muuten ainut asia mitä netistä löysimme Biri-saarista. Kuulimme sen olevan suojeltu kohde, ja että sinne ei saa mennä ilman opasta, eikä maksua. Kerrottiin, että aiomme käydä siellä, mutta tänään ei ole tarkoitus käydä siellä. Virkailijat toimistossa olivat hieman hyökkääviä, ja uhkasivat meitä jossain vaiheessa poliiseillakin, kun luulivat jostain syystä, että lähtisimme salaa sinne omin päin. 😀 Koko saareltahan löytyi sitten siis ainoastaan kaksi ”ravintolaa”, joista toinen oli illalla suljettu, ja toisesta paikasta sai ainoastaan paistettua kanaa, riisiä, munia tai ”hampurilaisia”.

Seuraavana päivänä käytiin oppaan kanssa kiertämässä kivimuodostelmat, jotka ovat ilmeisesti miljoonia vuosia vanhoja, ja nousevat tyynenmeren reunalta kymmenien metrien korkeuteen. Muodostelmien välissä oli kristallinturkooseja, merilaguuneja. Täällä taas oli melkoisen hyvät kuvausmahdollisuudet, koska ainoastaan viimeisellä etapilla törmäsimme yhteen turistiporukkaan, jonka seassa oli yksi länsimaalainen. Kivien huipulla tyynenmeren laidalla, tuntui vähän niin kuin olisi ollut ”maailman reunalla”. Paikka hurmasi karuudellaan. Muodostelmat ovat luonnonsuojelualuetta ja maasto melko haasteellista, joten sinne ei ilman opasta ole mahdollista lähteä. Opas maksoi kyytien kanssa n. 4e/hlö, ei kallis siis, mutta liikkumisen opastamisen lisäksi opas ei tuonut mielestäni hirveästi lisäarvoa reissulle, koska hän ei osannut esimerkiksi kertoa miten ja milloin kivimuodostelmat ovat syntyneet :D. Vaihdoimme seuraavaksi yöksi paikkaa naapurissa olevaan Villa Amoriin miellyttävämmän miljöön vuoksi ja myöskin sen takia, että paikasta sai myös paikallisen perheen tekemää kotiruokaa, mistä sai ehkä tähän asti reissun parasta ruokaa! Villan pihasta myös voi lähteä merelle kokeilemaan paddle lautailua ja lautoja saa villasta ilmaiseksi lainaan. Viihdyttiin täällä pari yötä, saarella ei mahdottomasti tekemistä ollut, kun minkään kulkupelin vuokraus ei ollut mahdollista, että olisi päässyt saarta tutkimaan, ja saarella ei muuten ollut biitsiä, mikä tuli hieman yllätyksenä saarelle, kun mentiin.

Parin yön jälkeen matkasimme takaisin Samarin Alleniin ja vieressä olevalta Victorian satamasta puolen tunnin paatilla San Antonio- nimiselle saarelle. Kaikki muuten tuntuvat kauppaavan täällä ”special trip”- hintaisia reissuja, joka tarkoittaa sitä, että vene on ainoastaan meidän käyttöön, mutta ei välttämättä käytännössä tarkoita sitä. Paikallista paattia kysyttäessä, jotkut esittävät tyhmää niin kuin ei koskaan olisivatkaan kuulleet sellaista sanaakaan. Paikallinen paatti on tottakai halvempi. San Antonio vaikutti heti veneen rantaan saapuessa kauniilta, melko pienehköltä saarelta, missä oli pitkiä rantoja, ja turkoosia kristallinkirkasta vettä. ”Turistitoimistossa” taas käytiin puumerkit kirjoittamassa vihkoon, ja huomattiin samalla, että koko saarella on meidän lisäksi kaksi turistia. Käytiin katsomassa saaren kaikki majapaikkavaihtoehdot (4) ja päädyttiin Haven of Fun nimiseen yöpaikkaan. Ison bambumökin hinta 7,5e per hlö yöltä, ihan rannassa. Saarelta löytyy myös yksi sukellusresortti, mutta se näytti olevan meidän paikalla ollessa kiinni. Jonkun verran oli vielä korjaustöitä taifuunin jälkeen osassa paikkaa kesken. Saari on kiva paikka rentoutumiseen, uimiseen sekä vaikka saarihyppelyyn niin kuin me teimme. Häslättiin yhden päivän saarihyppelyressu lähistöllä (2h paattimatka) oleville ”seven islands”- saarille. Oma paatti, oma kuski, ei muita turisteja, hintaa 15e/hlö. Saimme valita itse missä haluamme käydä, ja kauanko haluamme saarilla olla. Ympäristö oli täynnä upeita autioita saaria, ja yhdellä saarella näytti olevan myös hieno resortti, mutta sinne saarelle ei päässyt ilman varausta. Lisäksi joillakin saarilla oli paikallista asumusta. San Antoniossa ei ole automaatteja, joten kannattaa ottaa rahaa tarpeeksi mukaan, mikäli tänne saarelle päätyy. Lähin ja ainoa Pohjois-Samarin automaatti on Catarmanissa. Sinne siis suuntasimmekin seuraavaksi, koska rahat loppuivat kesken. Tultiin tiistaina tähän Catarmanin lähistöllä olevalle bobon beachille, koska sunnuntaina lennetään Catarmanin pikkukentältä pois Samarilta. Lento kestää ainoastaan tunnin. Täälläkin usea majapaikka on suljettu ja avoinna olevia majapaikkoja on tällä hetkellä 3. Bobon beachilla on hyvää surffausta ja aaltoja löytyy niin alotteilijoille, kuin vähän kokeneemmillekkin surffareille. Lähempänä Catarmania on White Beach, jota käytiin skootterilla eilen katsomassa, on ehkä kivempi rannalla lötköttelyyn ja on myös loistava paikka surffaamiseen ja uimiseen. Huomenna tosiaan lähetään Manilaan yöksi ja maanantaina sitten matka jatkuu Hong Kongiin yhden yön reissulle. Katsotaan jos Hong Kongista vielä lyhyen postauksen kirjoittelisi. Näkemisiin!

Biri Island

Biri Island

Villa Amor, Biri

Rock Formations, Biri

Merilaguuni

San Antonio

San Antonio

Pink Beach in seven islands

Pink Beach

In Seven Islands

Bobon beach B&C resort

Tässä näkyy vähän meidän reittiä tällä reissulla

 

Vähemmän tunnettu Kaakkois-Filippiinit; Bicol

Heipä hei! Tässä on kaksi ja puoli viikkoa reissussa nyt vierähtänyt ilman että blogia ollaan päästy kirjoittamaan. Syy tähän se, että netti on ollut onnettoman huono paikoissa missä ollaan oltu. Ostettiin rajaton netti kuukaudeksi, että päästäisiin tarvittaessa nettiin ja että Mikko pääsisi tekemään koulujuttuja, mutta päädyttiin vahingossa ostamaan sellaisen operaattorin netti mikä nyt ei sitten ole toiminut juuri ollenkaan.  Wifiä ei myöskään ole ollut tarjolla meidän majapaikoissa.

Saavuimme siis pari viikkoa sitten SASin lennoilla Hong Kongin kautta Filippiineille pääkaupunkiin Manilaan. SAS lentoyhtiönä oli ihan OK, mutta ei vedä vertoja meidän mielestä esim Cathay Pacificille. Manilassa meitä odotti pari kaveria wanderers guesthousessa, joiden kanssa olimme jo aiemmin sopineet, että teemme tärskyt siellä. Olimme suunnitelleet reissua sen verran, että lähtisimme tutkimaan Kaakkois-Filippiinejä ja tarkoitus oli alun perin lähteä Calaguas-saarille reissun alkuun. Saatiin sitten yöllä yhden aikaan kuningasidea, että mitä jos vaihdetaankin vähän reissusuunnitelmaa ja lennetään tunnin lentomatka Legaspiin ja skipataan Calaguas-saaret, koska sinne olisi ollut tolkuttoman pitkä bussimatka, ja olisi menetetty sen takia päivä reissusta bussissa istuen. No ostettiin sitten lennot neljän tunnin päähän, matkustustahan ei ollut kuin vasta se 24h suunnilleen takana. Manilan Wanderers guesthouse on rento budejttihostelli hyvällä hintalaatu-suhteella, missä on myös mukava ”open rooftop”- baari missä voi nautiskella ruokia ja juomia. Huoneita löytyy dormeista ”sviitteihin”, mutta ei välttämättä kannata odottaa ihan sviittitasoista yöpymistä nimestä huolimatta 😀 17 eurolla saa siistin, ilmastoidun huoneen jaetulla kylppärillä. Huoneelle ei tällä kertaa tullut käyttöä suunnitelman muutoksen takia 😀

Aikamoisen sähläyksen jälkeen päästiin nousemaan koneeseen Manilan kentältä Legaspia kohti. Aamulla perille päästyä taidettiin nukkua lähes koko seuraava päivä ja seuraavana päivänä lähdettiin katselemaan ympäristöä. Vuokrattiin Legaspista pärrät, ilmeisesti siellä on vain yksi paikka mistä niitä saa vuokrattua, kun ei tahtonut aluksi koko kylästä skoottereita löytyä. Maisemat Legaspissa on dramaattisen upeat. Tulivuori Mayon, mikä on valittu maailman kauneimmaksi tulivuoreksi sen täydellisen muodon takia, vilkkuu silmään joka horisontissa. Se nousee lähes kahden ja puolen kilometrin korkeuteen, ja on yksi maailman vaarallisimmista tulivuorista. Se on purkautunut 1900 luvun jälkeen räjähdysmäisesti 15 kertaa. Kraaterista tupruaa jatkuvaa savua/höyryä. Trekkaamaan olisi mahdollista lähteä vuorelle, mutta meidän matkan aikana tulivuoren status oli ”restless” ja viime purkauksesta oli jo sen verran aikaa, että ei haluttu ottaa riskiä lähteä trekkaamaan. Ajeltiin skooterilla ihaillen maisemia ja löydettiin sattumalta uskomaton tippukivi luola jota käytettiin toisen maailmansodan aikaan piiloutumiseen. Luola oli melkoisen iso ja paikallinen opas tuli näyttämään meille sieltä paikkoja ja kertoi myös yksityiskohtia sieltä. Kaakkois-Filippiineillä ei ole paljon (juuri ollenkaan) tullut länsimaalaisia turisteja vastaan ja ollaan taas oltu melkoinen ihmetyksen kohde täällä. Ihmiset täällä ottavat turistit hyvin vastaan ja kaikki ovat ystävällisiä, kiinnostuneita ja puhuvat melko hyvin englantia. Kaakkois-Filippiineillä on muuten selvästi muita Filippiinien osia parempaa ruokaa, mikä oli positiivinen yllätys edellisen Filippiinien reissun jälkeen. Legaspissa jos käy kannattaa testata paikallista erikoisuutta chili-jäätelöä, mikä oli erikoisen hyvää.

Legaspin jälkeen jatkoimme matkaa manteretta alaspäin kohti Gubatia, Lola Sayon surf campia, mihin olimme netissä aiemmin törmänneet. Emme olleet tehnyt varausta etukäteen, vaan lähdimme katsomaan mitä on vastassa. Matkaa oli pari tuntia bussilla ja puoli tuntia jeepillä, ja hintaa matkalle kertyi yhteensä 2 euroa. Saavuttiin mestoille ja paikka oli yllätyksellisesti täynnä. Paikassa yöpyi paikallinen iso opiskelijaporukka viikonlopun yli. Saatiin homma selvitettyä ja yövyttiin samassa pihamaassa paikallisten työmiesten bungalowissa ensimmäiset pari yötä, jonka jälkeen päästiin siirtymään ranta bungalowiin. Bungalowin hinta per yö 4e/hlö. Ihmiset täällä oli huippuja ja muutenkin koko paikassa vallitsi aika rento meininki. Eräänäkin päivänä kävimme yhden paikallisen miehen kanssa ostamassa marketeilta kasviksia ja kanaa, joista illalla kokkasimme itse heidän keittiössään vartaita ja grillasimme ne illalla piha-alueella. Tekipä siellä eräs paikallinen tatuointejakin bungalowin alakerrassa. Ihan lähistöllä ei yhtä kauppaa lukuunottamatta ei muita palveluja löytynyt. Riksalla pääsi isolle kylälle ostoksille parin euron hintaan. Ranta täällä ei ole kovin hyvä uimiseen, sillä rantaan tulee aaltoja kokoajan. Pojat kävikin surfaamassa täällä muutaman kerran. Tänne iski 4-luokan taifuuni kuukausi sitten, mikä on näkynyt rannoilla ainakin roskan ja risujen määränä.

Käytiin myös yhtenä päivänä katsomassa paikallisten isäntien ajanviettoa, eli vedonlyöntiä kukkotappeluareenassa. Filippiineillä kukkotappelut ovat suosittuja ja myöskin laillisia. Vedonlyöntisummat alkavat viidestä eurosta ylöspäin, ja jos veikkaa oikein, saa tuplahinnan rahalleen. Eihän tuo aivan eettistä hommaa ole, mutta menehtyneet kukot kuitenkin menevät perheiden ruuaksi kisailun jälkeen. Samana tai olisiko ollut seuraavana päivänä käytiin myös lähistöllä olevalla upealla vesiputouksella, jonka alaosassa pysty myös uimaan. Lähistöllä olisi ollut paljon muutakin nähtävää, mutta kuusi päivää jo vierähti täällä nopeasti ja oli aika jatkaa seuraaviin maisemiin. Niistä seuraavassa kirjoituksessa lisää!

Tässä hieman ajankohtaisia hintoja, sikäli ne aina kiinnostaa:

Kanacurry ja riisi annos ”ravintolassa” n. 4e

1 litran vesipullo kaupassa n. 0,4 e

Kilo hedelmiä kaupasta 2 e

San Miguel 0,33l n. 0,4 e

2 kilon tonnikala marketilta n. 1,5e

Aamupala n. 1e

Taksin hinta aloitusmaksu 0,8e ja sen jälkeen 0,15 e/km

Maan sisäiset lennot 30-100e riippuu milloin ostaa

Paikallinen sim-kortti 1e, rajaton netti kuukaudeksi 202, tai esim 350MB 3 päiväksi 1e

Tässä muutama kuva loppuun. Ensi kertaan!

Upea Mt. Mayon!

Bicolilaista ruokaa

Lola Sayon Surf Camp, Gubatissa

Meidän parin yön paikallisten työmiesten mökki

Meidän tekemiä grillivartaita

Paikallinen grillikioski

Vesiputous Gubatissa