Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Tulivuori

Berastagi ja Bukit Lawang – Tulivuoria ja orankeja

Berastagi

Berastagi on pienehkö vuoristokylä 1300 metriä merepinnan yläpuolella. Ilmasto on miellyttävä, +18 – +25 celsiusasteen välillä. Reilun kahden kuuman viikon jälkeen saarilla oli mukava lähteä viilentymään hetkeksi vuoristomaisemiin. Kylä on erittäin vehreä ja siellä viljellään runsaasti eri hedelmä- ja kahvilajikkeita, koska maaperä on niin rikas kahden aktiivisen tulivuoren takia. Tulimme Berastagiin alunperin tulivuoritrekkauksen takia. Toinen tulivuorista, Sibayak on noin 2200 metriä korkea aktiivinen kerrostulivuori, joka ei ole purkautunut lähes 400 vuoteen, joten tulivuorelle on turvallista trekata. Toinen lähistöllä sijaitseva tulivuori, Sinabung sen sijaan on hyvin aktiivinen n. 2400 metriä korkea kerrostulivuori, joka on purkautunut viime vuosina usein, eikä sinne ole kovin turvallista mennä. Tulivuori tunnetaan siitä, että se on hyvin arvaamaton, ja voi purkautua hetkellä minä hyvänsä.

Yövyimme Berastagissa Nachelle Homestayssä. Meidän onneksemme hyvää englantia puhuva perhe oli hyvin avulias ja kiinnostunut kertomaan mitä Berastagissa kannattaa tehdä. Vuokrasimme perheeltä päiväksi skootterin ja ajoimme lähistöllä olevalle, Sipiso-pison 120 metriä korkealle vesiputoukselle. Se on suosittu nähtävyys, ja syystäkin! Se on yksi Indonesian korkeimpia vesiputouksia. Matka tänne oli varsin raskas, mutta jokaisen askeleen arvoinen. 600 porrasta piti taittaa alas ja takaisin ylös. Vesiputoukselta ei ole pitkä matka Toban kraaterijärven pohjoisosaan. Ajoimmekin sinne skootterilla, koska meillä ei ollut tarpeeksi aikaa lähteä itse järvelle yöpymään. Järvi on itseasiassa supertulivuori, joka muodostunut supertulivuoren purkauksessa noin 77 000 vuotta sitten, joka on suurin tunnetuin purkaus maailmassa viimeisen 25 miljoonan vuoden aikana. Tämän seurauksena lähes kaikki ihmiset maapallolla menehtyivät ja maapallon lämpötila laski huomatttavasti. Järvi on 505 metriä syvä ja 1130 neliökilometriä pinta-alaltaan. Järven sisäpuolella on saari, nimeltään Samosir, jonne mekin olimme alkuperäisen suunnitelman mukaan lähteneet, mutta nyt aika ei riittäny siihen. Onneksi saimme kuitenkin ihastella Tobaa sen pohjoispuolelta!

Seuraavana päivänä päätimme lähteä tulivuori Sibayakin kraaterille trekkaamaan. Olimme lukeneet netistä ja kirjoista kauhutarinoita siitä, kuinka muutamia omatoimi trekkaajia on menehtynyt tulivuorelle. Tulivuorelle voi trekata useaa erilaista ja erinpituista reittiä. Valitsimme helpoimman reitin, joka taittui 3 tunnissa tulivuoren huipulle. Trekki oli varsin helppo ja mukava kävellä ja ihmettelimmekin matkalla miten onnettomuuksia on päässyt tulivuorella sattumaan. Tulivuoren huipulla ei ole laavakraateria. Siellä on kuitenkin vihreä kraaterijärvi ja aukkoja, mistä tulee rikkikaasua tulivuoren sisältä hillittömältä voimalla!

Berastagin maaseutu ja tulivuorten ympäristö on todella kaunista ja vihreää. Ruoka on hyvää ja todella halpaa. Passionhedelmät ja possuruuat on paikallisia erikoisuuksia. Joka puolella näkyy jonkinlaisia viljelmiä. Berastagin “keskusta” on taas on täysin mitäänsanomaton, saasteinen ja vilkasliikenteinen. Tie onkin pääreitti Sumatran pääkaupunkiin, Medaniin, jonka vuoksi liikennettä on ympärivuorokauden.

Muutama päivä oli mielestämme sopiva aika pysähtyä Berastagissa, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Berastagi oli monipuolinen välietappi matkallamme kohti Bukit Lawangia, jonne lähdimme toiveissa nähdä näitä oranssinpunaisia ihmisapinoita, orankeja.

 

Bukit Lawang

 

Bukit Lawangiin siirtyminen oli todella helppoa. Taksilla matka taittui muutamassa tunnissa, jonka jaoimme kahden muun turistin kanssa. Kaikki sujui meidän kannalta todella vaivattomasti. Eräs firma, joka järjestää viidakkotrekkauksia ja suojelee orankeja oli ottanut jo meihin aiemmin yhteyttä instagramin kautta ja oli innokas auttamaan meitä niin hostellin valinnassa, kuin kyyditsemään meitä perillä. Sumatralaiset ovat osottautuneet meille todella iloisiksi ja auttaivaisiksi ihmisiksi. Kun me saavuttiin perille, trekinjärjestäjä Iman oli jo meitä vastassa ja saattoi meidät Green Hill- guesthouseen. Bukit Lawang näytti todella kauniilta, sekä hieman hipahtavalta kylältä, jossa majatalot ja ravintolat sijaitsi rinta rinnan kuohuvan joen ja sademetsän äärellä. Olimme yllättyneet paikan kauneudesta, koska emme tutustuneet paikkaan etukäteen. Iman jäi meidän kanssa kahville ja suunnittelimme yhdessä tulevan viidakkotrekin valmiiksi. Iloksemme saimme kuulla, että saamme trekata kahdestaan meidän oppaiden kanssa. Yhden päivän trekkaus sisältäen ruuat ja luonnonpuistomaksut kahdelta henkilöltä kustansi noin 95 euroa. Alueella toimii todella paljon eritasoisia trekinjärjestäjiä ja meille oli tärkeää oppaan valinnassa, että opas toimii eettisesti ja luontoa kunnioittaen. Halusimme myös tukea vähän pienempää ja tuntemattomampaa yritystä.

Itse trekki alkoi aamulla noin kello 9 maissa. Trekki suoritetaan Gunung Leuser- kansallispuistossa. Meidät ohjeistettiin pakkaamaan mukaan kamera, hyttysmyrkky ja pitkähihaiset vaatteet. Sademetsä on lyhyen kävelymatkan päässä kaikista majapaikoista. Olimme onnekkaita ja näimme itseasiassa jo ennen trekille lähtöä aamupalalla ollessamme vastapuolella olevassa viidakossa orangin kiipeilemässä puissa!

Orankeja elää maailmassa enään Sumatran saarella Indonesiassa, sekä Borneossa. Aiemmin niitä eli lähes koko Kaakkois-Aasiassa. Sademetsien hakkuut ja kaivostoiminta ovat pienentäneet orankien elinympäristöä rajusti. Bukit Lawangiin saavuttaessa katselimme taksista pitkän matkaan sademetsiä, jotka olivat hakattu palmyöljyviljelmiksi. Sumatranorankeja on enään arviolta 7000 ja ne ovatkin äärimmäisen uhanalaisia.
Orankien lisäksi täällä sademetsässä elää harvinainen apinalaji, thomas leaf. Niitä asuu vain Pohjois-Sumatralla. Meidän oppaamme olivat ihan mahtavia, he veivät meitä rauhallisempia polkuja pitkin ja näkivät vaivaa, että löytäisivät mahdollisimman paljon nähtävää. Löysimme kymmeniä thomas leafeja, muutamia orankeja, sekä kolmea muuta eri apinalajia. Näiden lisäksi toki näimme vaikka minkälaisia lintulajeja, kasveja, hyönteisiä sekä kilpikonnia. Saimme rauhassa katsella kahdestaan kaikkea löytämäämme niin kauan kuin halusimme. Näimme viidakossa muita turistiryhmiä, jotka olivat suuria, jopa 10 hengen porukoita. Kaikki turistit, eikä valitettavasti oppaatkaan kunnioita luontoa ja villieläimiä tavalla, jolla pitäisi. Meidän oppaat olivat onneksi kutitenkin eettisiä ja ammattitaitoisia ja puhuivat todella hyvää englantia. Trekkaus viidakossa oli fyysisesti melko raskas. Mäet olivat jyrkkiä ja pitkiä, välillä jouduimme laskeutumaan liaanien avulla jyrkkiä ja liukkaita mäkiä alaspäin. Vaelsimme yhteensä 7 tuntia. Loppupäivä huipentui siihen, että laskimme jokea pitkin kumirenkailla alas pitkin koskia, joka oli varsin virkistävää päivän hikoilemisen jälkeen!

Kaikenkaikkaan kokemus sademetsässä oli ikimuistoinen. Vaikka matkustimme low-seasonilla, koimme kuitenkin, että alue oli jo melko kovaa vauhtia turistoitumassa. Sademetsän alueella on kuitenkin vähemmän tunnettuja paikkoja missä nähdä orankeja, mutta ne ovat työläämmän matkustamisen takana. Valitsimme nyt tiukahkon aikataulun puitteissa Bukit Lawangin, koska se oli helpommin saavutettavissa ja toteutettavissa matkallamme.

 

Lake Toba

Mt Sinabung kuvattuna guesthousen terassilta. Tulivuori 13 kilometrin päästä kuvattuna, varsin iso vuori siis kyseessä.

Reitti tulivuori Sibayakille

Mt Sibayak

Sipiso-Pison vesiputous

Sibayakin ympäristöä

 

Kraaterijärvi (Mt Sibayak)

Sibayakin korkein huippu

Vuoristokylä tulivuoren alapuolella

Kraaterijärvi

Sademetsään sopivat hatut

Aamupalalla sai suomalaiseen makuun sopivaa kaurapuuroa

Queen Minah!

Kameleontti guesthousen lähistöllä

Vaikuttava lepakkoluola Bukit Lawangissa. Näimme satoja lepakoita täällä!

Kumipuu

Äiti ja lapsi <3

5 vuotias orankivauva

Jungle Lunch

Una Una – Tulivuorisaari

Viimeisellä etapilla togeansaarilla, una unalla. Laivamatka oli hieman odotettua pidempi, kesti noin neljä tuntia Kadidirilta paikallisella veneellä ja maksoi kaksi euroa per naama. Pikavene ei ainakaan toistaiseksi kulje Una Unalle, mikä olisi ollut mukavaa, koska olen tällä reissulla tullut erittäin merisairaaksi hitailla paikallisilla veneillä, jotka keinuvat puolelta toiselle melkoisen paljon. Una Unalla on kaksi majoituspaikkaa, ja me suuntasimme tälläkertaa onneksemme Sanctumiin. Mahtava lämmin vastaanotto, letkeä meininki, kaikki toivottivat meidät tervetulleeksi “kotiin” ja koska olimme nälkäisiä, saimme heti sapuskaa ja juotavaa eteen. Ja koska laivamatka oli odotettua pidempi, iho kärähti myös odotettua enemmän, koska nukahdimme skoottereiden ja talotarvikkeiden viereen laivankannella. Mutta onneksi sanctumilla kasvoi aloeveraa, joka melko nopeasti tepsi palaneeseen ihoon. Taas saatiin bungalow merinäköalalla, tietenkin riippumatolla varustettuna. Tälläkään saarella ei ole paikallisten asumusten ja kahden majoituspaikan lisäksi muita palveluja, joten huoneen hintaan taas kuului kaikki ruoat, juomavesi, kahvit, teet. Yö kustantaa 20 euroa, sukeltajat saavat vähän alennusta. Saarelta kuitenkin löytyy pieniä kauppoja paikallisten talojen vierestä, mistä voi ostaa pesutarvikkeita, keksejä, juotavaa tms. Saari on uskomattoman vehreä, odotimme karumpaa ympäristöä, koska tulivuori on purkautunut 30 vuotta sitten ja tuhka peitti silloin 90 prosenttia saaresta. Tulivuori ei näytä perinteiseltä tulivuorelta, jonka keskellä on suuri kraateri, vaan tulivuorta ympäröi viidakko, ja sitä onkin ehkä vaikea erottaa saaresta.

Sanctum on paikka sukeltajille, mutta löytyy saarelta myös tekemistä mikäli ei sukella. Mikko kävi täällä kolme sukellusta, kohteet ovat erittäin lähellä 5-10 minuutin venematkan päässä. Una unalla on erittäin hyvää sukellusta, näkyvyys on hyvä, korallit ovat hyväkuntoisia ja näyttäviä, paljon kaloja mm. isoja barracudaparvia, napoleonfishejä, tonnikaloja ja yksi ryhmä näki jopa valashain. Käytiin parina päivänä myös snorklaamassa ja nähtiin paljon hienoja riuttakaloja.
Yhtenä aamuna lähdettiin trekkaamaan tulivuorelle kahden paikallisen oppaan kanssa. Ensin tunnin skootteriajo lähemmäs tulivuorta, joka oli muuten aikamoista, koska saarella ei ole teitä, vaan käytännössä ajeltiin keskellä viidakkoa, välillä merenrannalla hiekassa jne 😀 No, skootteri kesti kuin kestikin tämän matkan, ja lähdimme kipuamaan huipulle. Matka huipulle oli haastava, ainakin meille koska ei oo trekattu hirveästi. Maasto oli pääsääntöisesti viidakkoa, laavakiveä, vettä polviin asti… Ja ilmasto kuuma, kostea, vuorella myös tulee sadekuuroja huomattavasti enemmän, mitä rannalla. Vuorelta valuu kahdenlaista vettä, toinen osa kylmää ja toinen yli 80 asteista, joten vähän pitää katella mihin sitä astuu. Tulivuoren huipulta nousee höyryä, sehän on siis edelleen aktiivinen tulivuori. Huipulla on kuumia lähteitä, jotka kiehuu ja jonkinlaisia kaasupurkauksia, rikkiä tai jotain vastaavaa joka haisee yhtä pahalle. Huipulta ei ole mitään hienoja näköaloja horisonttiin, mutta oli kyllä ihan hinnansa arvoinen reissu (10e). Trekki on ilmainen, jos sen tekee all by yourself, mutta ei kyllä voida suositella sitä, koska huipulla vuoren pinta oli paikoittain erittäin ontto, ja jos ei tiennyt missä kävellä niin… 😀
Sanctum oli rento paikka, ihana ystävällinen henkilökunta ja meillä helposti vierähtikin täällä muutama päivä oletettua kauemmin, mutta matkaa oli jatkettava viiden yön jälkeen, koska meillä täytyi jättää nyt togean saaret, koska haluamme nähdä sulawesiltä muutakin. Lähdemme katsomaan erikoista kuoleman kulttuuria keskisulawesille.

 
Tällä hetkellä rentoudutaan Tentenassa, Indonesian kolmanneksi suurimman järven rannalla ja odotellaan bussia kohti Tana Torajaa, edessä on leppoisa 15 tunnin bussimatka. Päivällä vuokrasimme skootterin ja kävimme katselemassa Tentenan ympäristöä, balilaista kylää, vesiputousta, on täällä myös aamumarketti missä myydään paikallisia ruokaerikoisuuksia, kuten lepakoita ja koiria… Jos haluatte yöpyä Tentenassa suosittelemme hotel Victoryä, erittäin hyvä palvelu, siistit huoneet, hyvällä paikalla, huoneet 10 eurosta 13 euroon. Tässä vielä muutama kuva Tentenasta:

img_9921

Gungung (Volcano) Una Una

img_9920

Trekkausmaisemaa Una Unalta

img_9919

Tästä se laava on joskus pyyhkäissyt..

img_9918

Una Una

img_9917

Ihmetellään tulivuorta…

img_9897

Vesiputous Tentenalla

img_9809

Una Una

img_9807

Trekkausmaisemia

Lisää trekkausmaisemia

Lisää trekkausmaisemia

img_9792

Päiväntasaajalla ollaan

img_9751

Huoneet Sanctumilla oli valoisia ja siistejä

img_9732

Saavumme Una Unalle

Sanctum Una Una

Sanctum Una Una

img_9922

Kylätie kauppaan Una Unalla

Vesiputous Tentenalla

Vesiputous Tentenalla